Viime viikon liikunnata ja muuta diipadaapaa

Haluan...

• ...kasvattaa hiusvärin pois hiuksistani ja päästä eroon värjäyskierteestä. Joudun ehkä värjämään kuiteskin vielä raitoja tässä välivaiheessa, että kestän katsoa itseäni peiliin.
• ...ostaa jumppapallon. En jumppaamista varten, vaan ihan istumista varten.
• ...että pian sataisi lunta. Toivoisin niin kovin päästä harjoittelemaan sitä hiihtämistä.
• ...keksiä aiheen opinnäytetyölleni. En edelleenkään ole sitä keksinyt ja siksi tuskin valmistun kesäksi. Se ei tosin haittaa mua, nopeusennätykseen sijaan aion keskittyä lähinnä välttämään uupumuksen.
• ...valmistua vuoden 2015 aikana.
• ...käydä ennen joulua Oulussa erään ystäväni luona. Mun on pitänyt niin kauan mennä ja nyt kyllä varmana lähden.

Viime viikolla tapasin myös siskon lapsia...

Viime viikon liikunnat:

ma: sali 40min.
ti: steppi 55min. + vesijuoksu 30min.
ke: sauvakävely 1h
to: sali 1h.5min. + hiihto 30min.
pe: sali 1h.5min.
la: juoksu 25min.+ vatsat 10min.
yht. 6h25min.

muuta: kohtalaisen paljon hyötyöpyöräilyä, harkkajuttuja ja sinkoilua parin projektin tiimoilta (huh, onneksi ne on pian done!). Pientä väsyneisyyttä ilmoilla. Se on tämä pimeys.

...ja olin yksissä illanistujaisissa.

Liikuntahypetys. Hyvä vai huono asia?

Tämän päivän Keskisuomalaisessa oli Terhi Nevalaisen kirjoittama uutisartikkeli otsikolla "Liikunta jakaa suomen kansan". Juttu oli erittäin mielenkiintoinen, valitettavasti en vain sähköisesti tuota juttua teille nyt löydä. Tässä kuitenkin (olennainen) pätkä kuvana.

Kuten terveyserot, myös liikuntatottumuksetkin, jakavat Suomen kansaa kahtia. Nämä lienet kulkevat käsikädessä. Todennäköisesti suurinpiirtein samalla kaavalla, kuin varallisuuserotkin. Jutussa todetaan, että samaan aikaan kun osa Suomalaisista liikkuu ennennäkömättömän paljon, se toinen osa liikkuu ennennäkemättömän vähän. Heistä iso osa on sosioekonomisesti alemmassa asemassa, jos näin voi sanoa.

Oli varallisuus tai asema mikä hyvänsä, joukossa on varmasti myös paljon sellaisia, joita ei vain liikunta harrastuksena yleensä kiinnosta. Tässä kohtaa tämänpäivän terveysvalistus ja vallalla oleva liikuntahypetys menee mielestäni aimoloikkauksen metsään. Vaikka liikunta kansan keskuudessa onkin lisääntynyt ovatko liikunnan harrastajat lisääntyneet? En valitettavasti usko siihen.

Mikä sitten olisi se oikea tapa, sitä en osaa sanoa. Verkon ja iltapäivälehtien tarjoama kuva fitnesspimuista ja himomaratoonareista tuskin lisää ainakaan pysyvää liikunnallista elämäntapaa juuri kenessäkään. Ylipäänsä ollakseen terve ja hyvinvoiva ei mielestäni tarvitse elää liikunnalle oikeastaan piirun vertaa. Suurinta osaa liikuntaa harrastamattomista pelkkä arkiaktiivisuuden lisääminen auttaa aimoharppauksen kohti terveempää vanhenemista. Se olisi hyvä muistaa myös paljon liikkuvien, sillä vaikka liikkuisit kuinka paljon hyvänsä, ei se poista esimerkiksi runsaan istumisen aiheuttamia riskejä terveydelle.

Jopa minä tunnen aika-ajoin vieraantuvani liikunnan perimmäisestä olemuksesta lukemalla hyvin väritettyjä motivaatiobuustaus- ja trendiartikkeleita, kuinka käy heidän, jotka eivät tunne liikuntaa lainkaan omakseen? Todennäköisesti juuri sitä kuilua liikuntaa harrastavien ja liikuntaa harrastamattomien välille. Ja näin nämä hyvää tarkoittavat artikkelit ja tämä hypetys vieraannuttavat ihmisiä liikunnasta entisestään.

Liikunnan harrastamisesta ei mielestäni saa tulla enää yhtään enempää statuskysymys ja imagohomma, vaikka periaatteessa mikä tahansa syy saada ihminen liikkeelle ja kohti terveellisempiä elämäntapoja, on hyvä syy. Liikunnan tulisi yhdistää ihmisiä, saada samalle pelikentälle porukat, oli status mikä hyvänsä. Liikunnan tehtävä ei ole saada aikaiseksi kuilua ihmisten välille. Itse kannatan sitä tervehenkistä suhtautumista liikuntaan, joka on kaikkien meidän ilona ja oikeutena, tilipussista ja asemasta riippumatta. Niinkuin lapsilla se on.

Ihan erityisen paljon toivon, että omalla tavallani elää tai tuoda ilmi rakkauttani liikuntaan, en ole tuota jutussakin mainittua syyllistämistä saanut aikaan. Ja jos olen, niin hei sanon, että sun sunnuntaikävely on vähintään yhtä kova juttu, kun mun kyykkytreeni! Ja haluan myös sanoa, että vaikka sä missasit tämänkin iltaisen jumpan, touhusit leikkipuistossa sun muksun kanssa, siivosit teidän kotia, kävelit kauppaan ja kokkailit ruokaa sun perheelle, niin mä istuin sen kyykkytreenin jälkeen aika kauan tänäänkin tässä koneella. Että ollaan varmaan aika tasoissa!

Liikunnan riemua kaikille ja kymmenen pistettä Nevalaisen Terhille!

Tuosta noin vaan kävin hiihtämässä

Vielä naurattaa.

Olin kuulkaa hiihtämässä. Tämän postauksenkin aiheesta olin suunnitellut jo ennakkoon. Kuinka kaikki oli ihanaa ja suksi luisti ja superhieno uusi harrastus ja sitä rataa ja sitä rataa. No ei käynyt niin. Kaikki oli vaikeaa, suksi luisti (mutta vaan alamäkeen), superhankala uusi harrastus ja sitä rataa ja sitä rataa. Mutta aion hittovie harjoitella! Ihan ykköstavoite on oppia hiihtämään nopeammin kuin juoksemaan. Hah. Eipä ikinä uskois, että noin hitaasti voi edetä noin korkeilla sykkeillä.

Ehkä tuo ensilumen latu on siihen tarkoitukseen vähän hankala. Se sisältää yhden nousun ja on kovin lyhyt tänä vuonna. No ei ole hauska, kun en vaan osaa hiihtää ylämäkeen, alamäessä oon ihan paskat housussa ja sitten on se pieni pätkä, kun voin harjoitella sitä hiihtämistä. Vaikka olin tosi aikaisin liikenteessä, niin aika nopeasti latu täyttyi oikeista hiihtäjistä. Sellaisista nuorista naisista ja vanhoista papoista. Kumpikin ryhmä mennä hiihteli vaan hitonmoista vauhtia ja niin helpon näköisesti. Voin kertoa, että se on teknisesti hieman hankalaa tälläisen hiihtoameeban olla siellä joukossa.

Niille papoille täytyy kyllä nostaa hattua. Tuulipuvut senkun kahisi, kun ne paineli sitä latua ympäri. Yks pappa antoi mulle kyllä hyvää vinkkiä, kiitos siitä. Miten onnellisessa asemassa ne onkaan, kun voivat nauttia eläkeiästään tuolla tavoin ja tuon kuntoisina. Kaikkiin vaivoihin ja sairastumisiin ei elämässä voi vaikuttaa, mutta aika moniin voi. Nuo papat ja mummot on ehdottomasti mun esikuvia numero yksi ja terveys sekä hyvinvointi se elämän suurin tavoite!

Tässä vaiheessa on hymy hyytynyt.

P.S. Sain jonkinlaisen facebookbannerin tuonne sivupalkkiin. En vaan ymmärrä miksei se normi toimi. En vaan kertakaikkiaan saa sitä näkyviin, vaikka toimin kaikkien sääntöjen ja ohjeiden mukaan. Anyway, myös facebookissa voi tätä mun blogia seurailla.

SmartShaker ja uudet talvilökärit

Jyväskylä.

Ai kauhee, miten on harmaata. Mulla oli eilen sellainen yksi yksinäinen harkkavuoro ja tänään oon ollut taas vapaalla. Aamu kasilta olin kyllä jo kaivamassa imuria ja rättilöitä kaapista. Heti siis kun Jarppa sulki ulko-oven takanaan. Arkivapaat on vaan niin ihania. Just parasta, kun voi siivoilla ja keitellä välikahveja. Siivous on kyllä mukavaa, jos on aikaa ja inspiraatiota.

Enkun kurssit ja kaikenmaailman projektit sai jäädä odottamaan aikaa parempaa, sillä äiti ja sisko muksuineen ilmotti tulevansa iltapäivällä kyläilemään. Sitä ennen lähdin pyörähtämään kaupungilla, pientä piristystä arkeen. Pitkään aikaan en ole kaupoillakaan käynyt. Löysin mm. superhienon ja värikkään shakerin. Siinä on kaikkia eri osia, että saa näppärästi esim. jauheet pulloon erilleen. Ihan kätevä, koska silloin harvoin, kun palkkareita juon, ne on mulla eri pullossa mukana. Ostan ehkä myös toisen samanlaisen erivärisen, niin sitten voi omaksi iloksi ja mielenpiristykseksi vaihdella värejä. Nimittäin ne palaset käy sitten yhteen miten päin vaan!

Kukkakorviksetkin ostin.

Lisäksi ostin talvilökärit henkkamaukalta. H&M on vähän sellainen kauppa, etten oikein siitä tykkää. Enkä useinkaan edes löydä sieltä mitään. Noita housuja oon kuiteskin katsonut jo joskus syksyllä aikaisin Seinäjoella. Nyt sitten kävin katsomassa löytyykö niitä täältäkin ja löytyhän niitä. Lökärit muttein kuitenkaan kollarihousut. Summissa ostin, että olis ehkä voinut olla kokoa isommatkin. Unohdin, että olen paksujalkainen. Onneksi jaloissa on enimmäkseen lihasta eikä rasvakerrosta niiden päällä. Samaa ei voi sanoa vattasta.

Mukavuushousut.

Illalla kävin vielä Jn kanssa uimahallilla jossain steppilautajumpassa ja vesijuoksemassa. Hiki tuli ja hyvä fiilis myös. Mun piti mennä nioben kanssa kiipeilemään, mutta kun tuo olkapää on vielä vähän häjynä siitä perjantaisesta kaatumisesta. Harmi homma, mutta toisen kerran sitten. Eilinen salikin oli sen takia melko modifioitu samasta syystä. Kunhan paranis nyt ja varmasti paraneekin.

Viikonliikunnat ja suksikysymys

Tässäpä viikon liikuntoja vähän kattavammin kuvattuna, kun vaan listana.

ma: ---

ti: juoksu 45min. + kotijumppa 15min.

Tästä kirjoitinkin jo aiemmin tässä postauksessa.

ke: sali 1h5min.

Yläkroppa ja treenipaikka oli Kissi Vähä-Hiilarinkin kotisalina tunnettu "monnari". Yllättävänkin hyvä treeni siihen nähden, että ajankohta oli suoraan töistä. Yläkroppatreeni näyttää aikalailla tältä, joskin järjestys on tässä viikkojen saatossa hieman hiotunut. Ruuhka-aikaan oon myös tosi huono odottelemaan, joten mitenkään orjallinen en ole ja muutan järjestystä tarpeen mukaan. Nyt ei kuitenkaan ollut ruuhka-aika.

to: sali 1h + uinti 30min.

Alakroppatreeni uimahallilla. Levypaino painaa sen 20kg oli treenipaikka mikä hyvänsä, mutta esim. takareisilaitteessa oli vähän hakemista. Yläkroppatreeni on tällainen. Sellaiset muutokset oon tehnyt, että maven oon siirtänyt sekametelisoppatreeniin, mikä on ollut ihan tosi hyvä ratkaisu. Juoksijan kyykky on myös siirtynyt sinne ja tilalla on ihan tavallinen askelkyykky paikallaan.

Uinti kulki miten kulki. Silleen miten hapoilla olevien jalkojen kanssa voipi kulkea. Mitään hajua ei ole kuinka pitkään uin. Mulla on suuria vaikeuksia pysyä laskuissa viidenkympin radalla, saatika sitten nyt, kun rata oli jaettu kahtia ja uin sitä 25m:n pätkää. Jos näin olis aina, ei varmaan uimahalli inspiroisi juurikaan.

pe: ---
la: sauvakävely 1h20min.

Huh, miten poikki olin viikosta. Onneksi Jarpan veljen avokki lähti mun kanssa mehtään, koska muuten olisin käynyt melkoista juupas eipäs painia siitä, että saanko itseäni ulos koko päivänä. Ihana oli kuiteskin ulkoilla ja illan olinkin tosi paljon pirteämpi.

su: sali 1h + sauvakävely 1h

Yläkroppa ja alakroppa oli tehtynä, joten viikon kolmas sali on se sekametelisoppa. Perjantaina telotun olkapään vuoksi jouduin jättämään yhtä jos toista pois, joten hiukan muuteltu treeni oli kyseessä. Tosin tää sekametelisoppa ei muuteskaan ole täydellistä muotoaan löytänyt vielä. Huolimatta edellämainituista treeni kulki hyvin. Tuli myös todettua, että barefootkengät + armoton hyppynarulla hyppiminen on ehkä vähän kehdo yhdistelmä. Ainaskin sillon, kun se naru läsähtää suoraan paljaaseen jalkapöytään.

Illasta käytiin vielä ulkoilemassa Jn kanssa tänäänkin. Loskassa ja märässä. Eilisistä lumimaisemista ei ole melkein mitään jäljellä enää.

Yht: 7h5min.

Sellanen oli mun liikuntaviikko. Liikuntojen ulkopuolellakin on kaikenlaista ollut. Sitä oon ihmetellyt, kun tuo paino ei oikein ole lähtenyt laskemaan, vaikka oon aikalailla kaikki herkut jättänyt pois ja myöskin syönyt terveellisesti ja kohtuullisesti. Miksikään ruokanatsiksi ei kyllä huvita ruveta. Eli grammoja laskeskelemaan taikka makroja. Jarppa sano, että oon muka stressaantunut. Että siksi ei. En tiedä, mutta ehkä vähän outoa, eikä ollenkaan mun kropan tapaista. Outoa, onko? Olis ehkä pitäny mitata senttejä sitäpaitsi. Höh kuitenkin.

Mut hei, tietääkö joku, että kun ostin viime vuonna keväällä ne sukset (alkuvoitelut tehtiin ja luistot just jotain tällaisille keleille) ja niillä hiihdin kerran, niin tarviiko niille tehdä nyt mitään toimenpiteitä ennen käyttöönottoa?

7. pvä perjantaina 13. pvä perjantain meiningit

Mun eilispäivä oli niin tragikoomista räpellystä, että siitä on melkein pakko kirjoittaa tänne blogiin. Ensinnäkin koko aamu lähti käyntiin silleen, että nukuin tunnin liian myöhään. En siis varsinaisesti pommiin, mutta kuitenkin silleen, että kaikki aamutouhuilut mitä olin suunnitellut jäi kotona tekemättä. Perusaamujuttujen jälkeen muistin löysän pyöränkumin. Lähdin alas pumppailemaan pyöränkumeja ja talutin sen pyörän varastoon. Aika nopeesti hiffasin, että se Bilteman poljettava pumppu oli rikki ja jouduin kuiteskin käsipelillä vatkaamaan sitä ilmaa kumeihin.

Jätin pyörän sinne varastoon ja lähdin viemään sitä romua pumppua takaisin ylös ja hakemaan muita kamoja ja lisää vaatetta päälle. Lähtömetreillä hississä tajusin, että hitto, pyöräilykypärä jäi kotsaan. Ajelin takaisin ylös ja hetken laukkua pengottua tajusin, että eipä ole avaimiakaan. Logistisista syistä oli pakko kuitenkin pyrkiä menemään sillä pyörällä (jonka olin just kuskannut sinne lukolliseen varastoon), koska kävellen ei kerkeä ja myöskään bussikorttia ei ollut tullut otettua mukaan. Soitin naapurin mummon ovikelloa, eipä ollut kotona mummo ja ei muuta kun alakertaan. Ehkä viis minsaa odottelin, kun eräs toinen naapuri ystävällisesti aukaisi varaston oven.

Lähdin taluttelemaan pyörää alas tuota jyrkkää mäkeä ja vedin lipat ihan huolella. Mojova mustelma kyynärpäähän ja olkapäätä juili aika mukavasti. Siinä vaiheessa mietin, että pitäisköhän taata hengissä pysyminen tälle päivälle ja painua takaisin kotiin. Mutta kun ei ollut niitä avaimia. Loppupäivä sujui ilman suurempia kommelluksia, lukkunottamatta yhtä hermoromahdusta erään projektin tiimoilta ja toista vähän pienempää hermoromahdusta erään toisen projektin tiimoilta (olen näet allerginen AMK:n erinäisille projekteille, niinkun varmasti moni muukin, mutta silti niitä pitää vaan puuhailla, että sieltä joskus pääsee pois!)

Voitte ehkä kuvitella, että eilisen järjestyksessään seitsemmännen perättäisen työpäivän ja viiden työviikonlopun jälkeen tämä vapaa lauantai (ja kokonainen viikonloppu) todellakin maistuu! 
Tuo olkapääkipukin on vähän helpottanut, eilen iltana olin melko huolissaan. (edit: on se sittenkin aika kipeä edelleen. Ehkä se paranee ja jos ei, niin sitten olisin tuon jo operoidun olkapään kanssa samoissa balansseissa, hah!)

Hyvää viikonloppua kaikille!

(kuvat:freepik.com)

Lapsenmielistä liikuntaa ja tuu ulos -pohdintaa

Olin tosiaan viikonloppuna mun kummitytön kanssa Liikuntapeuhulassa, joka on paikallinen lasten liikuntatapahtuma. Tapahtuma järjestetään joitain kertoja vuodessa ja on varsin hauska. Ketä ei siellä ole käynyt, niin suosittelen kyllä käymään. Ottakaa vaikka jostain lapsi lainaan jos ei ole omaa, koska tapahtuma on ihan hauska aikuisellekin. Mun mielestä onkin ihanaa, kun se mun kummityttö kasvaa ja voidaan kaikkea touhuta yhdessä. Joskus on vaikea sanoa kumpi hyppii enemmän innoissaan trampoliinilla.

Tuon liikuntapeuhulan jälkeen mietiskelin, että milloin se lapsen into loppuu ja höntyäminen asioihin oikein loppuu? Missä iässä jotain kiinnostavaa nähtyään ei tarvitse enää juosta katsomaan, että mitä se on? Kuinka kiinnostava asian pitäisi olla, että ottaisin itse juoksuaskelia? Vai onko kysymys ainoastaan siitä, että jonain päivänä vain tajuaa, että kävellenkin kerkeää. Onhan se tietysti hyvä, että me aikuiset ja muut isommat ihmiset ei säntäillä pitkin turuja ja toreja jokaisen kiinnostavan asian perässä, mutta tietynlainen lapsenmielinen kiinnostus ja innostus olisi silti hyvä säilyttää.

Opintojen puolesta on tullut myös mietittyä paljonkin lasten ja nuorten liikunnan vähentymistä, joka on valitettavasti totta tänä päivänä. Olin taannoin yhdessä seminaarissakin aihetta koskien, jossa tutkijoilla oli esittää moniakin karmivia seikkoja ja lukuja ihan tämän päivän suomesta. Voi kumpa me aikuiset voitaisiin olla esimerkkinä aktiivisesta elämästä. Joka paikkaan ei tarvitse mennä autolla eikä muutakin tekemistä on kuin tietokone. Näissä talkoissa on oltava ihan kaikkien, myös yhteiskunnan.

Tuo FP:n biisi "tuu ulos" on kyllä mun mielestä vaan niin hyvä ja ajankohtainen. Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään ja ennen oli ennen ja nyt on nyt... Mitä näitä sanontoja nyt onkaan? Sanon silti. Kun mä olin pieni, niin pahin rankku ikinä oli se, ettei saanut mennä enää illalla ulos jos myöhästyit päivälliseltä. Tai vielä pahempaa, koko päivänä, jos oikein olit jotain kämmännyt. Ihan liian monia tietämiäni kouluikäisiä saa nykyään patistella sinne ulos!

Juoksulenkki koiranilmassa ilman koiraa!

Tänään oli suunnitelmissa mennä illalla salille, mutta koska viime yö meni ihan reisille, vaihtoehtoiseksi suunnitelmaksi muodostui kevyt hölkkälenkki. Siinä niitä sitten arvoin, kahta vaihtoehtoa: sali rättiväsyneenä sisätiloissa kirkkaiden lamppujen valossa vai hölkkälenkki vesisateessa ja pimeässä metsässä. Motivaatio oli täysi nolla, mutta ei huvittanut aloittaa viikkoa kahdella huilipäivällä. Valitsin jälkimmäisen ja hyvä niin. Salitreeni olis nimittäin ollut todennäköisesti paska, mutta hölkkälenkki oli hyvä. Kaikki voitti.

Tuollainen voimapyörä ostettiin jokin aika sitten. Toimii.

Sekä syksy että nukkumatti kuritti kovalla kädellä. Tuollaiset lähdöt ovat joskus jopa tarpeellisia. Se on jämerä tunne, kun koti valoineen jää taakse ja mielen sekä kehon valtaa ensin tyytyminen, josta alkaa kummuta mielettömän hyvää fiilistä. Loppujen lopuksi on ihan sama, vaikka niskaan sataisi tiiliskiviä. Hölkkäilin ajallisesti pisimmän lenkkini pitkiin pitkiin aikoihin. 45 minuuttia. Peruskunto juoksun suhteen on kadonnut taivaan tuuliin, mutta sitäkään en ole jaksanut murehtia. Itse juoksu tuntui taas ihan hyvältä, mutta tämä kävely täällä kotona ilman kenkiä ei vaan tunnu. Hemmetti. Mä en oikein osaa arvioida, että tekeekö tuo juoksu jalkaa huonommaksi vai ei. Jotain siellä on vialla, mutta mitä?

Siinäpä se. Mun kotikuntosali, joka löytyy olkkarin pöydän alta.

Päälle tein vielä pienen kotijumpan, joka ei nyt niin kovin hääppöinen ollut. Lähinnä tukiliikkeitä pakaralle sekä olkapäille vatsalihasten palautteluaikana. Enempi huoltavaa jumppaa, kun kehittävää jumppaa. Oon vähän sellainen ihminen, joka ei kotona saa oikein yhtään mitään irti. Meillä on viiden kilon puntitkin varastossa, kun niitä ei kukaan koskaan käytä. Jos asuttaisiin omakotitalossa, niin siellä voisin pihalla jotain touhuta. Ainakin ostaisin kahvakuulia ja hyppynarulla hyppisin. Jälkimmäistä oon kyllä tehnyt täällä kerrostalon pihassakin.

Harrastatteko te kotijumppaa vai meettekö mieluummin muualle urheilemaan? Entä kumman te olisitte valinnut, kuntosalin väsähtäneenä vai juoksulenkin sateessa ja pimeässä?

Nyt pikkuhiljaa nukkumaan ja huomenna sinne salille!

Liikuntapäiväkirja

Kahden viimeisen viikon liikunnat:

ma: sali 1h
ti: ---
ke: ---
to: juoksumatto 45min. + uinti 45min.
pe: ---
la: sali 1h5min. + sauvakävely 1h5min.
yht: 4h40min.
muuta: ärsyttävä, kiireinen, ylikuormitettu viikko, joka väistämättä näkyi kaikessa, myös liikunnassa.

ma: sali 1h10min. + sauvakävely 1h35min.
ti: juoksumatto 45min.+uinti 30min.
ke: sali 1h10min.
to juoksu 25min.
pe: sali 1h5min. + uinti 20min.
la: ---
su: juoksu 30min. + core 10min.
yht: 7h30min.
muuta: vapaa-aika, työt ja opiskelut just sopivassa suhteessa

paino: -800g. Siis yhteensä. Hidasta kun heinänteko. Kaatosateessa. Jotain muutoksia pitää vissiin tehdä.

Tästä viikosta en vielä tiedä. Illaksi menen uuteen harkkapaikkaan ja vuorot saan vasta sitten. Jännittää ja on sellainen yleinen hermostuneisuus päällänsä, jonka tiedän laantuvan kun homma alkaa rullaamaan.

Viikon toppi ja floppi

Täällä mä hyrisen.. Ulkona on kylmä ja sisälläkin on kylmähkö, koska meillä on joku patterijuttu meneillään. Oon myös itekseen tämän viikonlopun, koska Jarppa on reissussa. Melkein en osaa olla, koska niin harvoin oon öitä yksin kotona. Tälle viikolle on kertynyt paljon hyviä liikuntahetkiä.

• Viikon toppi oli ehdottomasti maastaveto, jonka tein eri päivänä kun kyykyn. Pääsarjana 4x6 toistoa ja 70 kiloa. Jee. Voiskohan jonain hurjana päivänä joskus tulevaisuudessa vetää 100 kiloa?
• Ja se viikon floppi oli ehdottomasti kolme leukaa. Alas on tultu vuoden takaisesta. Huono salikesä ja muutama lisäkilo on tehnyt tehtävänsä ja ylöshän se on tästä taas kiivettävä.

Reissuista puheenollen, oonkos kertonut, että lähden joulukuussa Wieniin. Meen sinne mun anopin kanssa vähän niinkun satavuotismatkalle. Saatiin toi matka synttärilahjoiksi Jarpalta ja veljentään kesällä. Kivaa, pitkästä pitkästä aikaa reissuun. Tänään antoi Jarpan täti tuollaisen matkaopaskirjan, jonka hän oli omalleen Wienin reissulle hankkinut.

Huomenna on tiedossa liikuntapeuhulaa (en oo varma kumpi on enemmän innoissaan, mä vai Lode 3vee) ja viimeinen työpäivä omassa työpaikassa tänä vuonna. Maanantaina alkaa harkkakuviot, uudet ihmisetet ja uusien asioiden oppiminen, joka on ihan tosi kivaa. Tosi kivaa on ollut myös olla tutussa työpaikassa tämä hetki minkä nyt olin.