Se siitä lomasta.

Kesäloma oli ja meni. Tosin vasta keskiviikkona takaisin työn touhuun, koska sekä tämä että huominen on V niinkuin vapaapäivä. H niinkuin holiday on kuitenkin auttamattomasti ohi, enkä oikein tiedä mitä siitä pitäisi tuumata. Niinpä aionkin sulkea sen tosiasian pois mielestäni ainakin huomiseen klo 18 saakka!

Postataanpa saman tien viime viikon tapahtumat, juoksukilometrejä siis 53. Yhteensä neljä lenkkiä (VK, 2xPK ja pitkä) ja niin se vaan rupes sekin homma taas maistumaan! Oon myös tehnyt jonkin verran asioita, joita en yleensä joka viikko tee, kuten:

• Ole viittä päivää (juoksulenkkejä ja kaupassa käyntiä lukuunottamatta) kotona. Suurinpiirtein gollegevaatteissa. Meikittä. Mun kaikki elämä mahtuu siis kahteen päivään.
• Juhli ystävän häitä.
• Juo (ja oksenna!) punaviiniä olematta juuri humalassa (koska, oi koska mä opin, ettei se vaan harjoittelusta huolimatta sovi mulle?)
• Kärsi helvetillisistä menkkakivuista (joka neljäs viikko kylläkin, yhtä paskaa tää naisena eläminen)!
• NÄE MADONNAA.

 

Madonna MDNA Tour @ Helsinki 12.08.2012. (Kuva: iltalehti.fi)

Ja tuo viimeisin kohta noista on ehdottomasti viikon huippu! Tää viikko on lähtenyt käyntiin erinäisistä (alkoholiin liittymättömistä) syistä todella väsyneissä merkeissä. Viikon treenit alkaa huomenaamuna. Mun on ihan viimeisen vapaapäivän kunniaksi laitettava herätyskello soimaan aamuksi. Oon nimittäin niin väsynyt sekä kipeä nyt, että aion painua nukkumaan suurinpiirtein heti klo 20.00, enkä halua mitään ylilyöntejä tuon nukkumisen suhteen!

Pitkä pätkä

Ennen mun ekaa maratonia juoksin yksikseen viimeisenä pitkänä lenkkinä yhden mun Laajavuoren peruslenkeistä kolme kertaa. Se on sellanen kasin muotoinen lenkki, jonka alempi ympyrä on 3,5km ja ylempi 5km. Nousua ja laskua on huomattavasti, mutta maastoltaan kyllä helposti juostavaa pururataa. No tää lenkki täytyi juosta tietysti jossain vaiheessa ennen toistakin maraa, yksin. No se Hanna pyörineen ei sitten joutanut mun völjyyn, joten päätin juosta tän reilu n. 25km mittaisen maastolenkin, jonka suorittamisesta ennen maraa on tulossa mulle jonkinlainen henkinen pakkomielle (niiden kaikkien muiden pakkomielteiden ja rituaalien joukkoon, joista voin kertoa joskus!). Selkään  siis camelbak täynnä vettä, pusikkoon piiloon banaani (yäk!) ja...

...pari energiageeliä (yäk!yäk!yäk!) mukaan. Noita jälkimmäisenä mainittuja on nyt vaan pakko opetella käyttämään, koska se taitaa olla järkevin energianlähde vaaroilla. Ja jos tässä jollekkin tulee muita ehdotuksia mieleen, niin kuulkaa saa kertoa! Mutta on se niin vastenmielistä.. Enkä mä mahda sille, että se geeli jää jotenkin lillumaan mun suuhun, enkä saa nielastuksi sitä alas. Oon kyllä jostain joskus saanut sellaisen "energiamötikän", joka oli siis vähän niinkuin jotain geeliä, mutta "kiinteämmässä" muodossa. Sitä piti vähän niinku haukata tai jotain. Täytyy vähän nyt perehtyä.. Ja eiköhän noita opi käyttämään, kauheesti ei kokemusta geelien kanssa pelaamisesta siis ole. Sitten ajattelin myös testata varustuksen suhteen yhtä juttua...

...nimittäin kompressiosukkia, jotka on vuoden päivät lojunut lähes käyttämättöminä. Jostain syystä pidin niitäkin jotenkin vastenmielisenä. Tämän päivän lenkillä kyseiset sukat kuitenkin yllätti positiivisesti, enkä oikein tiedä miksi ihmeessä en niitä aktiivisempaan käyttöön ole koskaan ottanut. Vielä täytyy vähän tuumailla, mutta saattaa olla, että kyseiset sukat mun jalasta löytyy Vaarojen Maratonilla. Sitten siihen lenkkiin...

Ilmahan oli just ihanteellinen juoksulenkille. Joku 15 astetta lämmintä, tyyntä ja silleen (aina mä jaksan näistä keleistä!). Ihan ajatuksella lähdin verkkaista tahtia ja fiilis oli kaikinpuolin hyvä. Siinä about 15km:n kohdalla erehdyin katsomaan kelloa ja huomasin, että vauhti oli ollut siis todella verkkainen (eikös se nyt tarkoita hidasta??). Siitä innostuneena päätin ns. "lyödä puita pesään" viimeiselle kympille. Tottapuhuen mietin myös, että tätä vauhtia mulla menee ikuisuus ennen kuin pääsen kotiin syömään sitä lohta, mitä mun mies jäi sinne kokkaamaan. No vika kymppi vedettiinkin sitten ihan erilaisella askelluksella, mutta en mä mihinnkään kuolema tulee just nyt -tuntemuksiin tuota lenkkiä päättänyt. Summasummarum, hyvä treeni siis ja ihka ensimmäinen tollanen kiihtyvävauhtinen pitkis.

Hyvää vkonloppua!

Oivalluksia

Oon tullut siihen tulokseen, että on huomattavasti helpompaa sovittaa yhteen TYÖ ja treenaaminen, mitä JUHLIMINEN ja treenaaminen. Mulla on tässä kesän aikana ollut yksiä sun toisia enemmän ja vähemmän "pakollisia" kemuja, joten siinä lienee osasyy tuossa taannoin kärsittyyn vastustukseen. Olenpa mä kerrassaan tyhmätyhmäTYHMÄ tyttö, kun en tuota muka tajunnut. (lue:halunnut tajuta).

Niin, kukaanhan ei ole ensimmäistäkään siideriä saati drinkkiä PAKOTTANUT juomaan, mutta lenkkipolkujen lisäksi myönnän ajoittain viihtyväni myös terassilla, ehkä jopa yökerhossa. Enkä mä yleensä siihen mukiin sylje, jos sille tielle lähden. Tämä onneksi vain AJOITTAIN... Hetken tuota asiaa kesälomanloppumismorkkiksissa pohdittuani tajusin, että minä (joka olin aiemmin tunnettu siitä, etten koskaan jaksa lähteä minnekkään) olen juhlinut tähän päivään mennessä tänä vuonna varmasti enemmän, kuin ainakaan kahteen edelliseen vuoteen yhteensä! Siis WHAT?

Viimeistään NYT on laitettava vähän pienempää vaihdetta silmään näiden juttujen kanssa. Tätä vikaa lomaviikkoa oon viettänyt juoksulenkkejä lukuunottamatta KOTONA. En ole siis käynyt terassilla (ei ole kyllä ollut kelejäkään), en ole istuskellut ravintoloissa "muka vaan syömässä", en vöyhännyt kahviloissa enkä shoppailemassa. Sen sijaan olen siivonnut, pyykännyt, tehnyt ruokaa, katsellut telkkaria, käynyt RUOKAkaupassa jne. jne. Siis kaikkea sitä mitä KUNNON ihmiset NORMAALISTI tekee.

Ok, tulevan viikonlopun kanssa mulla on pieni ongelma. Nimittäin lauantaina on mun työkaverin häät (jotka alkaa jo klo 12!) ja sunnuntaina Madonnan keikka. Millään erityisellä juhlatuulella mä en nyt ole, sillä oon nyt vähän päässyt tän kotihiiri -elämän makuun. Ja siinä olisi toivottavaa myös pysyä. Joudun ehkä passaamaan häiden alkoholitarjoilun.. Jokatapauksessa mä joutuisin tekemään niin, koska automatka Helsinkiin darrassa ei kuullosta (eikä varmasti myös tunnu!) hyvältä. Näinpä voisin sunnuntai-aamuun lykkiä jonkun lenkuran. Huomenna olis tarkoitus juosta pitkä ja saan ehkä Hannan pyörineen seuraksi, se olis kivaa kivaa kivaa!

Hyvää yötä!

Sataa sataa ropisee

Syksy on tullut Jyväskylään ennen kuin ensimmäistäkään kunnon kesähellejaksoa on ollut tarjolla. Vai kuvittelenko mä nyt vaan, että lähes joka päivä on satanut ainakin vähän. Eilen täytyi kaapin perukoilta kaivaa pitkälahkeista juoksuvermettä, sillä sateen lisäksi oli kylmä.

Edetessään päivä näytti mulle kyllä hyvin selvästi sen, että parempaa ei ole luvassa. Tasasen harmaa, tuulista ja vettä tihutti vaakana koko päivän. Ei siis mikään maailman paras lenkkikeli. Tai keli yhtään millekkään. Suunnitelmissa oli tehdä lyhyt VK-lenkki pitkästä aikaa. Tasasen maantievedon sijaan juoksin lenkin pururadalla, jossa on kaksi kovaa ja kaksi kevyttä nousua. Täytyy myöntää, että viimeisessä nousussa maitohapot jylläs ja kovaa.

Keskivauhdiksi sain kellotettua (viime viikkoisen Sports Trackerin vittuilun vuoksi ihan kahdella kellolla:D) 5.07/km. Tämä lienee semikohtalaista vauhtia tuohon maastoon.. Niin ja ajatellen syyskuussa olevaa välitavoitetta, nimittäin Finlandia Maratonin puolikasta. Vuosi sittenhän ekan puolikkaan juoksin 1.49 ja jotain. Nyt olisi sitten kaiken uhalla tarkoitus yrittää 1.45.00 aikaa. Kunto nyt on joka tapauksessa vähintään sama, mitä se oli vuosi sitten tänään.

Ensi viikon tähtihetki: LetsRun

Ensi viikon sunnuntaina, elikkäs 19. pvä tätä kuuta on Jyväskylässä, tuttuakin tutummassa Laajavuoressa, Let´s Run Extrememaastojuoksutapahtuma. Tämä siis aivan lähitulevaisuuden tähtäimessä ja tavoitteena on selvitä kyseisestä tapahtumasta kunniakkaammin, kuin viime vuonna.

Maasto on todella raskas ja reittiprofiili haastava. Vuosi sitten en ihan sitä varotteluista huolimatta tajunnut ja ensimmäinen kilometri juostiin kovaa, yhdeksän jäljellä olevaa sitten sinniteltiin taistellen maaliin. No nyt viisastuneena aion ottaa alun varovaisemmin ja suorittaa kaikinpuolin paremman juoksun.

Vaikka kyseessä onkin kilpailutapahtuma, tulee kyseinen juoksu toimimaan hiton kovana treeninä. En siis aio millään tavoin säästellä juoksuun ensiviikolla vaan sunnuntaina tulee olemaan ihan kunnon treeniviikko takana. Sehän on toki selvää, että kun numerolapun saa rintaan alkaa syke nousta ja adrenaliini virrata aivan eritavoin, kun normaali kovaan treeniin lähtiessä.

(Kuva: www.letsrunextreme.com)

(Kuva: www.letsrunextreme.com)

Ohessa siis kuvaa kymmenen kilometrin reitistä sekä reittiprofiilista. Sinne vaan mukaan kaikki kynnelle kykenevät! Voin taata, että jossain vaiheessa kasvoilla on varmasti irvistys. Jos ette minua tai noita kuvia usko, niin katsastakaapa seuraava Youtube -video:

Tänään on se päivä...

...kun ryhdistäydyn tästä kriiseilystäni! Viime viikon kilometrit 50+ ja heinäkuun kilometrit 200+. Treenattua on siis tullut, vaikka blogipostaukset on jäänyt. Treenin laatu on kylläkin suoraansanoen ollut sen sorttista, että siitä ei paljon jälkipolville ole kirjoitettavaa.

Kesäloman viimeinen viikko on käynnissä, sen odotetun kesäloman, jolloin piti aikaa ja energiaa riittää lenkkeilyyn! Ja miten sitten kävikään? Ensiksi sairastelua ja sitten maksimaalista vitutusta!Nyt alkaa jo syksyn tuntua olla ilmassa, koivutkin on osin jo kellertäviä. Jokapäiväisistä sateista päätellen ei ne ainakaan kuivuudesta kärsi!

Kuten jo aiemmin mainitsin, tää kriiseily saa nyt loppua. Ensimmäinen askel siihen on se, että eilisestä viisastuneena tämänpäiväistä lenkkiä en siirrä iltaan, vaan starttaan hetimmiten tämän uhopäivityksen jälkeen. 15km perushöntsää ja siihen tyyliin, että kerkeää kotiin ennen kuin Sanni Utriainen karsii keihäässä klo 13.35 ja Jonathan Åstrand juoksee 200m alkuerissä klo 14.30.

Kahvit aion kyllä vielä keittää. Kiitti moi!

Blues

Vastustaa. Vastustaa niin pirusti. Pahimmassa tapauksessa tää voi jatkua pidempään, mutta toistaiseksi tämä vastenmielisyys juoksuharrastustani kohtaan on jatkunut vain eilisen sekä tämän päivän. Eilisen kympin paskamaiset oltavat voi laittaa helteen piikkiin (tai no ei kyllä mun tapauksessa oikeasti voi!), mutta tämänpäiväisessä kelissä ei ollut sitten mitään vikaa!

Orastavaa juoksijan bluesta on siis nyt ilmassa. Tänään ehkä noin yhdeksän kilometrin kohdalla juoksin noin 500 metriä ihan vaan hyvällä fiiliksellä. Plaah. On näitä aikoja eletty ennenkin, tottapuhuen jokaisella maratonia edeltävällä treeniajalla. On siitä joka kerta myös noustu.

No anyway, nyt on fiilikset sen sorttiset, että tekis mieli heittää Adidaksilla vesilintua ja käydä ostamassa Intersportista vaikka rullaluistimet. Kaikesta tästä huolimatta huomiselle on suunniteltu pitkä lenkki Jn kanssa ja se tulee just hyvään saumaan nyt. Jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin saan siitä taas tsemppiä jatkaa tätä matkaa kohti vaaroja.

Back In Game

No niin, Wannabe Juoksija on nyt niinsanotusti back in game. Viimeviikon kilometrit jäi arvatenkin alle kolmeenkymmeneen :(. Hirveä stressi koko menneen viikon -> APUA, JOS TREENIT KUSEE kun ei sairastelun vuoksi pääse lenkille ja toisaalta taas sitten, että APUA, JOS TREENIT KUSEE kun lähtee liian aikaisin lenkille. No nyt ollaan jokatapauksessa pientä yskää lukuunottamatta terveiden kirjoissa.

Uusi löytö radiokanavien maailmassa, nimittäin bassoradio, on viritetty taajuuksille ja viime viikon loppuun sain muutaman ihan hyvän 10+ metsälenkin tehtyä. Tuttuun tapaan menohaluja oli jo (muistaakseni?) keskiviikkona ja kävinkin hitusen verran yrittämässä, mutta olo oli sen verran kurja, että jätin lenkin kesken. Tarkemmin sanottuna puolitin suunnitellut kilometrit. No, perjantaina ja lauantaina juoksu kulki jo ihan mukavasti.

  

Lauantaina oli sitten lähtö parhaan ystävän häihin. Juhlat oli tosi mukavat ja eilinen meni palautuessa. Tänään olisi tarkoitus n. 10km käydä laajavuoressa hölkkäämässä. Rauhallista kyytiä olisi tarkoitus vetää, sillä keli on kuin tropiikissa; lämpöasteet on jotakuinkin 30 ja ilmankosteus huitelee ties missä asteissa. Camelbakiin aion pakata uimavehjettä mukaan ja lenkin päälle aion juosta suoraan vuorilampeen! Mutta on se vaan ihanaa, kun on lämmin!

Kuumeessa. Kiitti vaan.

Fuck! Viime viikosta ei ole ylpeileminen; alle 40km ja viikonvaihteeksi helvetillinen flunssa. Ja tuo flunssa jatkuu edelleen tänään. Aamulla ei ollut kuumetta, mutta olo kyllä on sellainen, että nyt sitä varmaan alkaa taas jo pikkuisen olla. Tästä kuluvastakaan viikosta siis tuskin jää paljon jälkipolville kerrottavaa. Täytyy nyt vaan yrittää malttaa. Parantua rauhassa ja olla hötkyilemättä treeneihin. Säästyis sitten isommilta jutuilta.

Mutta onhan tää nyt ihan paskaa! Sairastan niin harvoin, että voisko ne päivät nyt osua oikeesti jollekkin muulle ajalle, kun kesälomalle? No ei näköjään voi. Enää puuttuu ainoastaan se, että tän loman ainoat hellepäivätkin osuu sille ajalle, kun mä makaan kotona kuumeessa ja viihdytän itseäni jollain haista paska telkkarilla, kirjoilla ja internetillä.

Voisin vielä pari kappaletta kirjoittaa siitä, kuinka mua ottaa kupoliin tää juttu. Mutta mä en usko, että sitä kukaan jaksaa lukea. Että lähdempä tästä taas vähän nukkumaan.

Harju

Nyt kun sekä Jyväsjärven rantaraitti että Laajavuoren kuntokymppi on esitelty, on aika esitellä Harjun lenkki. Harju on keskellä Jyväskylän keskustaa sijaitseva... niin, harju. Tai ei, se ei ole harju, vaan osa jääkauden aikaista Sisä-Suomen reunamuodostumaa. Ei ole kyllä mitään hajua mitä sellainen on, mutta ilmeisesti sellaiset näyttää harjuilta. Ja ei, en olisi tiennyt tätä ilman wikipediaa. Kauan eläköön vapaa tietosanakirja!

Harju on mitä ilmeisimmin yksi Jyväskylän "tunnetuimpia" paikkoja, sen laella sijaitsee Harjun torni, joka tietääkseni on vanha vesitorni. Kyseisessä rakennuksessa toimii tänä päivänä Vesilinna -ravintola, Keski-Suomen luontomuseo sekä näköalatorni. Lenkkikamoissani ja hien hajuisena en sinne viitsinyt lähteä kuvia napsimaan, mutta ihan hieno paikka.

Harjun laella kulkee erilevyisiä teitä sekä polkuja. Varsinainen ulkoilureitti, jota minäkin hulluuksissani kierrän ympäri, on 1,6km pitkä. Harjun takarinteelle on rakennettu kesäteatterin lisäksi pieni "jumppapaikka", jossa minua ahkerrammat tyypit käyvät treenailemassa leuanvetoa sun muuta lihaskuntoa.

Harjun rinteitä kulkee myös lukuisia portaita, joista nämä "neron portaat" lienee kauneimmat. Siinä parempi kuntoisenkin tyypin jalat saa hapoille, kun niitä rappusia juoksee ylös ja alas. Neron portaat on saanut nimensä jyväskyläläisen kaupungininsinööri Oskar Neron mukaan. Wikitietoa tämäkin :D.








Harjun rinteelle on rakennettu myös urheilukenttä, joka toimii sekä JKU:n että JJK:n kotiareenana. Niin, ainakin siis kyseisten urheilijoiden. Tsemppiä vaan sekä JKU: yleisurheilijoille että JJK:n jalkapallon pelaajille!









Tämän päiväinen kympin lenkki suuntautui siis tuonne. Jotain kaksi vuotta olen kerännyt rohkeutta painua tuonne urheilukentälle tekemään jotain vetotreeniä ja nyt kun viimein sain kerättyä riittävän määrän rohkeutta, niin toisella 400m intervalilla tuli joku kenttämestari kertomaan, että tänään siellä kentällä ei saa juosta. Syynä oli illalla pelattava JJK:n EURO-peli. Kohta olisi kuulemma ihan kansainvälisiä palloilijoita tulossa vähän potkimaan. Mitä tästä opimme? No sen, että tänään Jyväskylässä pelataan kansainvälistä jalkapalloa sekä sen, että ilmeisesti jonain toisena päivänä siellä saa juosta. Ihan tälläinen tavallinen Wannabe Juoksijakin.