Raska(u)sviikko

Tää viikko on ollut raskauden ja liikkumisen kannalta aika pitkälle raskautta konkretisoiva. Nyt maanantaina tulee täyteen 35 viikkoa. Oon ensinnäkin ollut joinain päivinä ihan käsittämättömän väsynyt. Siihen on ihan selkeä syy: univaikudet. Mun heräämisaikoja tällä viikolla on ollut mm. klo 02, 03 ja 04. Oon kyllä sitten saattanut saada nukuttua vielä aamusella lisää, mutta jokatapauksessa valvottua on tullut useampi tunti jokaisena yönä. Valvomissessioiden lisäksi heräilen harmittomasti milloin vessahätään, milloin asennonvaihtoon. Vaikka jotkut päivät on sitten ollut aika väsyneitä, niin niihin väsyneisiinkin päiviin on valvomisesta huolimatta mahtunut myös pirteitä hetkiä. Se valvoskelu on vaan niin kovin pitkästyttävää. Etenkin, kun toisinaan hetket päivälläkin saattaa olla pitkästyttäviä.

Jyväsjärven jäällä perjantaiaamuna

Naissaaressa perjantaipäivänä

Ylipäänsä väsymys saattaa puskea päälle yllättävän nopeasti ja lujaa. Enää ei onnistu se, että kävelen ensiksi salille (2,5km), treenin jälkeen (1h) kävelen (2km) kapunkiin maleksimaan kauppoihin ties moneksiko tunniksi. Kaupungilla maleksintahan siis on kuulunut päiviini. Vielä, kun siellä on aikaa ja rauhaa (sekä energiaa ja rahaa, joista en nyt niin varma kuitenkaan ole, hah) pyöriä kaupoissa ja lounastaa tai kahvitella välillä. Joka tapauksessa, väsähdän siellä paljon normaalia nopeammin. Ja yllättäen. Joka kerta jaksan yllättyä sitä, koska eihän sitä nyt normaalisti ja sitä rataa.

Punttiksella olen käynyt tällä viikolla pari kertaa. Treeni on sujunut ihan hyvin, mutta edelleen olen keventänyt entisestä. Tosin esimerkiksi ojentajille tein useampaa liikettä ja sain kuin sainkin domsit aikaiseksi. Liikkeet tuntuu kaikin puolin hidastetuilta ja verkkaisilta. Niin kotona arkiaskareissa kuin siellä salillakin. Parin salitreenin lisäksi olen käynyt kerran vesijuoksemassa. Pitkästä aikaa ja edelleenkin kyseisessä touhussa parasta on se sosiaalinen aspekti.

Naissaaressa perjantaipäivänä

Haukanniemessä/Tuomiojärvellä lauantaina

Entä kävely? No oon ihan yhtä-äkkiä ruvennut vaappumaan. Siltä ainakin tuntuu. Päivittäin kävelen edelleen. Enemmän tai vähemmän. Noin viisi kilometriä on ehdoton maksimi, siihen kuluu tunti. Loppuviikosta tuntui jo siltä, kävely hidastui entisestään ja se vitonenkin tuli kävellä kahdessa osassa. Rupesi nimittäin tuntumaan kipujakin. Kai niitä paljon puhuttuja liitoskipuja nivusissa. Vai olikohan se vain siksi, kun oli niin haastavaa kävellä. Liukasta ja silleen. Mulle kyllä sopii verkkaisempikin ulkoilu. Etenkin, kun ainakin perjantaina ja lauantaina oli niin käsittämättömän upea keväinen päivä. Maisemia kuvatessa kävelykin on automaattisesti hissuttelua.

Sellaisia kuulumisia tähän hetkeen. Mitä sulle kuuluu?? Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!