maanantai 2. toukokuuta 2016

Henkinen failure

Takana pieni blogihiljaisuus ja halusinkin näin pikaisesti tulla kertomaan, että hengissä täällä ollaan. Pikaisesti, koska kohta on mentävä nukkumaan. Aamulla on taas aikainen herätys.

Viimeiset pari viikkoa on mennyt lentäen, matalalentäen. Oon sahannut Jyväskylä-Alavus-Ähtäri-Alavus-Jyväskylä-Ähtäri -väliä enemmän kuin laki sallii. Tehnyt työpäiviä, joista osa on ollut todella haastavia. Hoitanut siviiliasioita ruokatunnilla puhelimessa. Ollut järjettömän huolissani. Järkännyt, funtsinut ja miettinyt. Kantanut lenkkareita mukana vain todetakseni, etten sittenkään kerinnyt lenkille. Nukkunut paskoja yöunia ja potenut karmivaa väsymystä. Nyt alkaa kuitenkin akuutti tilanne olemaan ohi, vaikka paljon on varmasti vielä tehtävää edessä päinkin. Toisaalta oon myös ollut iloinen, huojentunut ja toiveikas. Monessakin mielessä. Olen onnistunut klaaraamaan haastavat päivät huolimatta siitä, että siviiliasiat puskee päälle ja oon onnistunut ja jaksanut tehdä voitavani myös toiseen suuntaan. Tiedän, että on jossain määrin ärsyttävää lukea asioita, joissa kierrellään suoraan puhumista. Nämä jutut kuitenkin koskettaa sen verran paljon myös muita, joiden yksityisyyttä haluan kunnioittaa, joten en sen enempiä tätä aihetta jaksa avata. Sen haluan kuitenkin kertoa, että kaikki on ihan hyvin ja ennen kaikkea, jokainen päivä on edellistään parempi!

Keski-Suomi - Etelä-Pohjanmaa.
Vaikka matka ei ole pitkä, täytyy aina hetkeksi pysähtyä Palsankoskelle, eli palsalle. Hetki rauhaa!

Tämmöisinä hetkinä huomaa sen, kuinka sisäänrakennettua liikunta on. Edellisviikolla kerkesinkin ihan ookoosti liikkua ja cyclo crossailu pitkin hiljaisia ja mäkisiä hiekkateitä maalaismaisemassa oli parasta terapiaa ikinä. Viime viikon liikunnat oli taas aikataulullisista syistä aika vähänlaista ja sen kyllä huomaa. Ennen kaikkea siinä, että oma pääkoppa ei ole tuntunut ihan samalta, mitä se tuntuisi, jos olisi päässyt liikkumaan vähän enemmän. Terapiaa, sitä se on. Hetki, jolloin päässä pyörivät asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin ja oikeille paikoille. Harmi, että liikuntaa ei voi harrastaa nukkumisen sijasta. Etenkään, jos yöunet on jo valmiiksi kehnon laatuiset. Totta puhuen suhtaudun kyllä yöuniin ja nukkumiseenkin suurella kunnioituksella.

Blogiinkin olisi ollut satamiljoonaa (okei, vähän liioittelua) asiaa, mistä kirjoittaa. Ajatuksissa on ollut kirjoittaa cyclocrossista ja pyörävalinnasta, suunnistuksesta (oon kuulkaa käynyt kurssilla), kuntoutumisesta nilkan suhteen, onnistuneesta vapaauintikokemuksesta (kyllä, luitte oikein). Niistä nyt ainakin. Yritän pitää asiat tuoreessa muistissa ja palata niihin, kun on enemmän aikaa istahtaa koneelle. Ja eiköhän tuota aikaa ala lisääntyvässä määrin olemaan, kun asiat tästä järjestyvät taas uomiinsa. Ja yleensä niillä on tapana järjestyä.

P.S. Onhan nyt toki pakko, ihan pakko, yks urheilujuttu (vai lesoilujuttu?) kertoa. Viime viikolla punttisalia tasan nolla kertaa. Leuanvetoa viimeksi joku pari viikkoa sitten ja tänään kymmenen leukaa. Duunipäivän päälle huonokulkuisena päivänä. Oon ehkä vihdoin ja viimein tilassa, jossa voin rehdisti sanoa leukoja menevän vähintään sen kymmenen päivänä kun päivänä. Jee!

17 kommenttia:

  1. Tsemppiä sinnepäin! <3 Sulla on nyt ollut paljon haasteita uuden työn ja siviiliasioiden kanssa. Kyllä se siitä tasottuu. :) (olipas ärsyttävä loppukommentti, mutta sä tiedät, mitä tarkoitan)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ärsyttävä tai ei, mutta täyttä totta! Niin se vaan menee :).

      Poista
  2. Joskus elämä sysää eteen melkein liian paljon, mutta onneksi kaikki kuitenkin on hyvin ja päivä päivältä paremmin. Ehkä haastavina hetkinä sitä helpommin tajuaakin, mikä on hyvin. Jaksamista!

    VastaaPoista
  3. Oli hieno leuanvetotreeni! Kateellisena kattelin. :p Tsemppiä edelleen sinne! Oot kyllä hienosti selvinnyt kaikista haasteista, ja ihan oikein, että asetat unen treenin edelle! Nähdään pian! :)

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä kovasti sulle!

    Oot niin oikeessa, että liikunta on terapeuttista. Mä aloin aikanani juoksemaan ihan sen takia, että saan pidettyä pään kasassa. Ja edelleenkin uskon, että liikunta on yhtä paljon mun pääkoppaa kuin kroppaa varten :)

    Kauheet respektit tosta leuanvedosta sulle! Mä saan just ja just yhden. Oot kyllä vahva nainen!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se on vähän tekniikkaakin :). Joo, ehdottomasti munkin kohdalla on näin. Sitä harvoin tulee ajateltua! Tuossa vapaapäivillä pyöräilin pitkän pyöräilyn ja se on vaan kumma tunne, kun jaloissa painaa, mutta pääkoppa kevenee :).

      Poista
  5. <3 hengessä mukana!

    Mäkin just yks päivä riemuitsin kun se yks leuka menee päivänä kuin päivänä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti ja jee sun leuanveto saavutukselle, siitä on hyvä mennä ylöspäin :).

      Poista
  6. Mä jo aattelinkin, että mihin oot hävinnyt. Vaikka "hiljaahan" se minäkin olen pitkään ollut, jaksanut vain lukea juttuja. Tsemppiä koettelemuksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :). Mäkin oon miettinyt samaa susta :). Kesällä yhdessä suunnistamaan? Kiitti vinkistä trail runnersien faceen, tartuin siihen ja nyt Jukola-koulu menossa!

      Poista
    2. Mennään joo suunnistamaan. Mullakin menee nyt jo paljon paremmin, niin pääsee jopa kävellen metsään, huippua :) Ja hei ihan mahtavaa, että läksit Jukola-kouluun! Sieltä saa varmasti hyvää oppia.

      Poista
  7. hyvä hyvä, jaksaa jaksaa :) leukojakin menee, hienoa!

    VastaaPoista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3