Viikon ähellykset ja kohellukset 4/6

Tää kipsi on tällainen irroitettava ortoosi.
Ihan hyvä juttu, että jalkaa saa pestyä ja rasvailtua.
Silti iho on kuiva kun mikä, koska verenkierto on niin huono.

Viikon fiilikset:

• ...aika hektinen viikko takana. Ei oikeasti edes hektinen, mutta verrattaen aiempiin kyllä. Alkuviikko meni Etelä-Pohjanmaalla ja loppuviikko oli pääsiäiskeekoilua mm. pikkuveljen vierailun muodossa.
• vaatekriisi. Mun pukeutuminenhan on monasti aika kollaripainotteista, mutta kyllä täytyy sanoa että nyt on mitta täynnä näitä urheilu-/rötvävaatteita. Jos jonain päivänä tulee vielä leveälahkeiset farkut muotiin, aion sellaiset säästää... Ihan vaan, että jos jonain päivänä joudun vielä uudemman kerran kipsijalassa elelemään. Täytyy kyllä sanoa, etten sitä toivo. Kumpaakaan en varsinaisesti toivo. En leveälahkeisia farkkuja takaisin, enkä uutta kipsiä!
• summasummarum: ihan hyvillä fiiliksillä!

Ohukainen ja paksukainen.

Viikon taantumiset:

• tuo kipsattu jalka on kyllä onneton ruipelo. Jalkojen puoliero reiden kohdalta on sellainen 5cm noin. "Onnekseni" myös tuo oikea jalka on menettänyt lihasta muutaman sentin verran, onhan tässä kaikki lihastreeni treeni ollut pois yli kuukauden päivät. Lihaskato, se kuinka nopeaa se oikeasti on, on todellakin konkretisoitunut. Luulen kuitenkin, että pahin vaihe on ohi, koska varaus sallitaan. Tästä alkaa olla oikeastaan suunta vain ylöspäin.
• alussa tykkäsin olla esim tuolilla polviseisonnassa. Tuntui kivalta lonkkaan, jota kolotti ihan vain siksi kun sille ei ollut asetettu kunnolla painoa. No nyt ei polviseisonnassa voi kuvitellakaan olevansa, koska polvilumpio menisi varmaan sijoiltaan. Toki lonkalle tulee nyt painoakin, eikä siinä niitä kolotuksia enää ole.
• toisinaan jossain äkillisissä tilanteissa jännitän jalkaa kipsin sisällä jotenkin hassusti ja se vihlaisee leikkausalueelle niin maan penteleesti. Silloin aina mietin, että kuinka pirun paljon ja kuinka pirun pitkään se tuleekin olemaan kipeä vielä. Ja miten voi olla mahdollista, että muka jo kahden viikon päästä kävelen.

Puntarista katson aina välillä, että painovaraus pysyy oikeana.

Viikon kehittymiset:

• viimeisestä taantumakohdasta huolimatta ajattelen pääsääntöisesti paranemisen olevan hyvässä vauhdissa. Maanantaina esimerkiksi ajatus yli 30 kg:n painovarauksesta tuntui mahdottomalta, mutta kuitenkin se onnistui jo samana päivänä. Se tuntui niin hurjalta, mutta nyt viikon jälkeen jo ihan normihommaa.
• ...sen myötä myös liikkuminen on keventynyt, joskin hidastunut. On aika hiton hidasta "astua askel" jalalla, jossa nilkka ei taivu mihinkään suuntaan.
• ...mutta voin seisoa kahdella jalalla ilman kieroon menevää selkää. Aika upeelta tuntuu vaikka nyt tiskaaminen, hah!
• pari ekaa päivää viikolla nilkka turposi enemmän kuin hetkeen, mutta sittemmin turvotus laski paremmaksi kuin ehkä kertaakaan. Turvotusta on oikeastaan enää malleolien ja akilleen kohdalla ja sielläkin hyvin rauhallisesti. Haavakin on parantunut hyvin.
• ylipäänsä tää painovaraus ja sen sujuminen on ollut kohtuu iso juttu mulle. Oon saanut ihan tosi paljon uutta voimaa. Muutenkin tuntuu, että mielen lujuudesta ja tahtotilasta ei tulevaisuuden jutut jää olemaan kiinni, vaikken sitä varsinaisena heikompana lenkkinäni ole koskaan pitänyt.

Malkein samanlaiset. Ihan äkkiä ei arvaisi, että vasemmalla ulkosyrjällä on leikkaushaava.

4/6 kipsiviikosta check! 

(Oon myös päättänyt mitkä pillifarkut laitan jalkaan, kun pääsen kontrollikäynniltä kotsaan!)