Ensin meinasin, että ei pinkkiä... |
Pari vuotta meni, että neuloin ihan hulluna. Eniten sukkia. Kivointa on neuloa lasten juttuja: työn tuloksen näkee nopeasti. Aikuisten sukkia neuloessa saattaa monesti kyllästyä työhön ennen kuin toinen sukka on valmis. Etenkin nyt kun tatsi on vähän hakusessa ja siten neulominen hitaanpaa. Nyt hiljan pitkästä aikaa taas muistin neulomisen olemassaolon, kun mietin tuliaisia ystäväni vauvalle. Onneksi muistin, onhan itse tehty tuliainen aina jollain tapaa enemmän kuin ostettu. Jos sitä saisi kuluvan vuoden aikana neulottua edes lähimmille ihmisille joululahjat. Paino sanalla jos. Mukavaahan se neulominen on, kun siihen ryhtyy. Ei kuitenkaan sillä tavoin mukavaa, että valitsisin sen esimerkiksi hiihtolenkin sijaan.
...mutta kuitenkin oli vähän pakko. (kukka löytyy molemmista sukista, asettelu epähuomiossa vähän hassu. Ei jaksanut enää uudestaan..) |
No entäpä sitten lukeminen? Sitä olen tykännyt tehdä ihan lapsesta saakka. Eräänkin kerran olen äitiä huijannut valojen sammutuksen kanssa ja lukenut taskulampun valossa peiton alla Neiti Etsivää, kun on vaan pakko ahmia kirja loppuun. Sama efekti tapahtuu edelleen, mutta enää ei tarvitse huijata ketään. Opiskelu on tuonut tullessaan sen, että muun kirjallisuuden lukeminen jää hiukan taka-alalle. Niin on käynyt ennenkin. Lukuharrastukseen olen kyllä aina vahvasti palannut opiskelutilanteiden hellitettyä ja elämän keskityttyä lähinnä työasioihin opiskelun sijaan. Mun lempikirjallisuutta on kaikenlainen kaunokirjallisuus (painottuen kotimaiseen), omaelämänkerrat ja dekkarit, mielentilasta riippuen. Parhaita on kuitenkin ehkä kunnon itkutarinat ja sitä kautta vaikuttavat lukukokemukset.
P.S. Hyvää ystävänpäivää! Viime vuonna ystävänpäivän tienoilla oli blogissa virtuaalikahvit. Tällä kertaa tarjoan virtuaalisuklaat:
Kuva erään ystäväni luota kahvitteluhetkeltä. Jos olet taajuuksilla, niin erityisen monta virtuaalisuklaata sulle :). |
Ollaan vähän samiksia, sillä lukeminen ja neulominen ovat myös mulle rakkaita harrastuksia, joiden aktiivisuus tosin hirveesti vaihtelee elämäntilanteen mukaan! Lukemisen olen "löytänyt uudelleen", mutta bloggaaminen on vienyt käsitöille ennen kuluneen ajan. Haaveena on kuitenkin opetella virkkaamaan vielä pipoja! Ps. Ihana kirjapino, meillä on aika sama maku!:)
VastaaPoistaJoo, voi olla, että bloggauksella on osansa myös mulla siihen, etten niin ahkerasti enää neulo.. Oon vähän niinkun unohtanut sen. Lukeminen on kyllä niin kivaa ja noi kotimaiset kirjailijat ihan parhaita, mitä tuossakin just on.. :)
PoistaHaha :D Mä niin muistan tuon peiton alla lukemisen. Vessassa lukeminen oli kans mulla tapana, siis lapsena nukkumaanmenoajan jälkeen ;)
VastaaPoistaLuen edelleen ja mussa asuu iso kirjahamsteri joten kirjat meinaa vallata meidän kämpän. Tosin nyt olen tätäkin hamstrausta saanut hillittyä :D
Neulominenkin kuuluu favorit-hommiin <3
Kauniin setin oot tehnyt ystävän vauvalle <3 100-0 parempi kuin ostettu lahja <3
Kiitti. Mun mummolassa oli ihan järjetön kirjahylly täynnä kaikkia kirjoja, haaveilen itekin että joskus olis tilaa sellaiselle. Jotenkin sitä kirjojen hamstraamista pidän jotenkin sallittuna hamstraamisena.. :D
PoistaMäkin olen innokas neuloja ja näpertelijä ja lukija. Se on hyvää vastapainoa liikunnalle,.
VastaaPoistaJoo, on se kyllä! Ja samoin se on vastapainoa kaikelle "liialle ajattelemiselle", mahd. stressi ym. hellittää samalla tavoin kun liikkuessakin :).
Poista