Kolmen koon keittiö

Flunssa alkaa pikkuhiljaa päästää otteestaan. Huomenna menen töihin. Jee. Tänään on ollut järjestyksessään viides päivä käytännössä neljän seinän sisällä. Ihan vähäsen tuossa meinasi jo alkaa hajottamaan. Ehkä jo pian pääsisi kevyesti liikkumaankin. Koska liikunnasta ei ole kerrottavaa, niin kerrotaampa syömisestä. Illalla oli jo sen verran parempi olo, että ihan jaksoin kokkaillakin. Pyöryköitä nimittäin.

Kasvispyörykät:

• yksi kesäkurpitsa
• vähän bataattia (mitä jättibataatista jäi keittoa tehdessä yli), yhden normibataatin verran
• yksi porkkana
• yksi sipuli
• neljä valkosipulin kynttä
• kaksi kananmunaa
• vajaa herkkusienikeittopussi

Kasvikset raastoin tosi pieneksi, ehkä vähän liian vetiseksi. Vaihtoehtoisesti mukana olisi saanut olla esim. korppujauhoja. Herkkusienikeittopussi oli jostain syystä jäänyt vajaaksi, johonkin vastaavaan oon varmaan sitä käyttänyt joskus. Sopi hyvin maustamaan kasvispyöryköitä. Tuosta taikinasta väsättyjä pyöryköitä paistelin uunissa jotakuinkin puoli tuntia ja lopputulos oli ainakin maukas, vaikka vähän löysä.

Naudanlihapyörykät

• 400g naudanlihaa
• cevapcici -maustetta reilulla kädellä
• yksi kananmuna

Tuollaisen mausteen ostin Wieniläiseltä torilta ja kvg-tyylillä selvittelin cevapcicin olevan Balkanilainen lihapullien tyylinen ruokalaji. Kyseessä lienee siis mausteseos, joka varsin hyviin sopii jauhelihan maustamiseen ja erityisen hyvin just lihapullien. Musta lihapullat on ihan jees, jos niihin ei juuri laita lihan lisäksi muuta.

Kanapyörykät:

• 400g kanan jauhelihaa
• paprikamaustetta
• mustapippuria
• suolaa
• yksi kananmuna

Jarpan toive oli, etten laita muuta. Hyvänä tyttöystävänä tietty kuuntelin hänen toivettaan. Oikeastaan ihan sama mitä noihin laitan, koska en varmaan niitä kuitenkaan syö. Olin reilun vuoden oikeastaan täysin syömättä kanaa, mutta nyt vuoden vaihteen jälkeen olen sitä vähän taas ottanut mukaan syömisiini. En kyllä ymmärrä miksi. Ensinnäkään kana ei ole mun mielestä mitenkään hyvää, ainakaan enää. Toisennakin mua vaan jotenkin ällöttää se. Jostain syystä kuvittelen, että kanoja kohdellaan jotenkin erityisen huonosti, enkä usko että sellainen liha joka on elänyt huonon elämän voisi olla erityisen terveellistä. Mutta ei siitä sen enempää. Se olkoon mun ja kanan välinen kriisi.

Mun kokkailut on aina enempi vähempi sovelluksia jostain resepteistä taikka yleensä ihan vaan päästä lennossa keksittyjä juttuja. Juuri koskaan en tee ruokaa suoraan reseptistä ja reseptejä selailen lähinnä löytääkseni uusia ideoita ruoka-aineisiin liittyen. Usein myös paistoaikoja selvitellessä tulee linkki johonkin reseptiin. Kerran jos toisenkin mulle on käynyt myös niin, että olen onnistunut jossain ruoassa mielestäni hyvin, mutta en todellakaan muista mitä olin ruokaan laittanut. En käytä desimittoja, enkä kellontarkkoja paistoaikoja. Aika mutu-tuntuma sapuskaa siis. Yleensä. Meillä tekee kumpikin ruokaa ja aika samalla tyylillä toimitaan. Jarppa on ehkä vielä taitavampi, se osaa nimittäin keittää täydellisen riisin ihan vaan laittamalla silmämääräisesti vettä ja riisiä. Siinä mä joudun vähän mittojen kanssa pelaamaan.

Ruuanlaitto on musta ihan ookoo ja kivaakin, jos on inspiraatiota. En kuitenkaan pidä itseäni mitenkään superintohimoisena ruuanlaittajana, aina ei inspiraatiota ole. Silloin tulee tehtyä helppoja ja tuttuja juttuja. Eineksiä syödään aika minimalistisesti, jos ei esim. pakastekasviksia lasketa einekseksi. Aikaa ruuanlaittoon on toisinaan myös rajallisesti: vaikka inspiraatiota olisikin, on turha kuvitella laittavansa ruokaa pitkän kaavan mukaan arki-iltana työpäivän päälle. Ruuanlaittajana oon varmaan aika keskitasoa, ihan hyviä ruokia yleensä teen sekä omasta että Jarpan mielestä. Hyviä ja pääsääntöisesti terveellisiä kanssa. Monet on varmana mua taitavampia ja myös monipuolisempia, se on ihan varma!

Joskus nimettiin meidän keittiö kolmen koon keittiöki. Kokoajan kehittyvä kokeileva keittiö. Sellainen se on.