Terkkuja lenkiltä!

Aina silloin tällöin mun on tullut ajateltua asioita hieman hassusti, vähän niinkuin pessimisti ei pety tyylillä. Liian aikaisin ei saisi asioita tuulettaa, ainakaan kirjallisesti. Koputa puuta, tiedättehän. Toinen hassu ajatus on se, että jos negatiivisia asioita ei sano, saati kirjoita, julki, niin niitä ei ikäänkuin ole. No voitte kuvitella, että nuo jutut on kyllä vimpanpäälle kokeiltu ja todettu toimimattomiksi. Aionkin tuuletella tällä kertaa heti, ihan sama kävelenkö huomenaamuna ollenkaan.

Terveisiä nimittäin yhdentoista kilometrin lenkiltä. Voi pojat, että on juhlava fiilis. Viimeksi lokakuussa olen kertaalleen juossut reilun kympin. Sitä edeltävästi kesäkuussa. Lenkki sujui kaikenkaikkiaan ihan mukavasti, pieniä tuntemuksia oli loppumatkasta, joskaan ei kantapäässä. Sellaisia joihin en ennenvanhaan olisi kiinnittänyt mitään huomiota. Kiitollisuuden tunne kotiin päästessä oli kyllä valtava. Ihan kuin olisin nyt kömpimässä jostain kolosesta ulos ja saamassa sitä myöten myös uusia keinoja mielenkin hallintaan.