Otettiin tänään mun entisen työkaverin, Janen, kanssa pieni päivänmittainen pikaloma Peurungan kuntokylpylään. Peurunka on siis jotakuinkin parikymmentä kilometriä Jyväskylästä pohjoiseen, joten ihan simppelin matkan päässä. Aktiviteettia siellä löytyy jos jonkinmoista, meille riitti ulkoilu, kuntosali, kylpylä ja tietty syöminen.
Noin puolenpäivän aikaan startattiin meidän lenkki tarkoituksena kiertää reilu kahdeksan kilometrin mittainen Isopeuran lenkki. En käsitä miten mun suunnistustaidot ja suuntavaisto voi olla niin kertakaikkisen paska, että tuokin reitti meni vähän sitten niin ja näin. Tää on kyllä juttu mihin vois ihan oikeasti ruveta paneutumaan, taikka en enää kehtaa kehuskella ja suositella metsässä liikkumista yhtään kellekään. Jokatapauksessa, kelit suosi ja jokusen satametriä vajaa kymppi tuli täyteen patikointia Keski-Suomalaisissa maastoissa.
Oikeastaan ainoa metsä missä mä liikun on nuo Laajavuoren maastot, joten aika pallo hukassa olin, täytyy myöntää. Ei sillä, ettäkö meillä mitään maastokarttaa olisi edes ollut, jota olisin olevinani voinut olla lukemassakaan. Mistähän mun kannattais tää metsänkävijäntaitojen kehittäminen aloittaa? Vinkkejä saa antaa! Ja homman nimi kun on se, että tosiaan nautin siellä metsässä menemisestä, että jos nää taidot ei tästä kehity edes puolia samaa vauhtia kuin innostus, niin tuun olemaan se tyyppi jota armeijan lentoneet etsii!
Keli oli tosiaan niin hieno, että välillä sai heittää ihan hihattomaan vaikka ei juurikaan lenkillä edetty juosten. Paras päivä tänä keväänä ja ihan parasta myös viettää sitä näin. Lenkin päälle tultiin Peurunkaan ja kylläpä maistui järjettömän kallis välipala sekä kahvi. Olisin toivonut, että tarjolla olisi ollut jotain rahkaa taikka sellaista, mutta valinta oli tehtävä muutaman leivänkäntyn välillä. Sellainen huono puoli oli siellä. Toki jos oltais oltu fiksuja, niin oltais tehty eväät ja syöty ne ulkosalla.
Seuraavaksi oli ohjelmassa kuntosalia, joita Peurungasta löytyy kolme kappaletta. Yksi sellainen perussali painopakkalaitteineen, yksi terapiasali (vai mitä ne nyt on) ja kolmatta salia kuulin kutsuttavan vanhaksi voimailusaliksi. Treeni jakautui fifty-fifty ensimmäiseksi ja viimeiseksi mainitun välillä. Mulle omintahan on kyllä olla niissä vanhoissa ja vähän rähjäsissäkin ympyröissä.
Päivän huipennus oli tietty päivällinen seisovasta pöydästä. Ruoka oli hyvää (joskin kontrastina Jara oli saanut tänään päivällä koskelta kirjolohen, joka oli just uunissa kun kotiuduin. se oli vähän parempaa lohta, mutta ikäväkseni en sitä jaksanut syödä vaikka hirveesti olisinkin halunnut!) ja sitä oli todellakin riittävästi. päivä oli muutenkin kaikinpuolin mukava! Pitäis harrastaa tollasta enempi. Pikalomailua.
Aika kiva loma :)
VastaaPoistaTuo Peurunka on ihan jees paikka, harmi vaan että se kylpylä on pienille lapsille mun mielestä vähän pelottava paikka kun siellä on pimeää ja uimataidottomalle ei niitä allasvaihtoehtojakaan oikein ole :( Suihkumaailmasta tykkäsin tosi paljon, se oli hauska.
Mä käytän metsässä kulkemiseen kätevästi kännykkää ;)
Mä oon niin onneton sen puhelimenkin kanssa :D. Joo, mä kanssa ihan tykkäsin tuosta peurungasta, mutta tosiaan se voi pientä lasta pelottaa.
PoistaAinakin täällä vesijättömaalla suunnistajat järjestävät maanantairasteja ja siellä on aloittelijoille ihan opastettuja läpikävelyjä. Näin pääsee kartan ja kompassin kanssa sinuiksi. ...kai se suuntavaistokin sitten hiljalleen lähtee paranemaan.
VastaaPoistaTsemiä treeneihin ja toivottavasti jalka kestää.
Kiitti. Joo, kyllä mä luulen, että täälläkin vois jotain sellaisia olla. Ja varmaan sitä jotenkin vois kehittyä, kun menis kartan kanssa ihan tuohon tuttuun metsään harjoittelemaan ja oikeesti malttais tarkkailla sitä karttaakin..
PoistaKiitti ja samoin tsemppiä sinne vesijättömaallekin :D