torstai 5. syyskuuta 2013

Health is the new fit?

Jossain yhteydessä olen varmaan maininnutkin, että olen aikanaan pudottanut painoa paljonkin. Alimmillani olen painanut n. 60kg, josta muutama kilo tuli aika nopeasti takaisin. Vielä muutama kilo saatiin lisää, kun siirryin vuorotyöhön 2009. Siitä lähtien paino on pyörinyt 68kg:n luokassa jo useamman vuoden. Painonpudotuksen jälkimainingeissa musta tuli aika arka puhumaan painonpudotuksesta yhtään mitään ja täällä blogissakin tosi vähän oon siitä kirjoitellut. Tuon painonpudotuksen jälkimainingeissa opin myös sen, että kovin pitkään ei ihminen voi urheilla alikaloreilla siten, etteikö kynttilä rupeaisi palamaan molemmista päistä. Tuosta asiasta olen ollut omalla kohdallani aika tarkka jo pitkään; jos juokset ja haluat kehitystä siinä, niin älä ajattele samaan aikaan pudottavasi painoa! Mikäli muutama kilo lähtisi, niin eihän se pahaksi olisi. Numeraalinen tavoite on kuitenkin ollut täysin juoksussa ja paino olkoon silloin sivuseikka.

Usein oon kuitenkin miettinyt, että kotiin päin olisi, jos vaikka muutaman kilon saisi painoa pudotettua. Ilmeisen tärkeää tuo ei ole ollut, sillä varsinaisesti en ole asian eteen kuitenkaan ryhtynyt tuumasta toimeen. Myös sen asian sanominen julkisesti on vaikeaa. Usein tuntuu, että jos normaalipainoinen hyväkuntoinen ihminen puhuu muutaman kilon kiristämisestä, sitä katsotaan kuin rahapulasta valittavaa miljonääriä! Muutenkin fit is the new skinny -buumi on mennyt reippaasti överin puolelle jo aikapäiviä sitten, että ihan periaatteestakin oon ollut aika hiljaa sekä täällä että muualla kyseisestä asiasta. Liikkumisen kun mun mielestä pitää perustua jollekin muulle, kun ulkonäkökeskeisyydelle.

No nytpä sitten tämäkin hiljaisuus on kuitenkin rikottu. Maratonjuoksua harrastavaksi oon melkoisen iso (172/68) ihminen, mutta siitä oon päinvastoin ollut ylpeä. Oon vaan wannabe juoksija, joten ei mun missään nimessä tarvitse näyttää perinteiseltä maratoonarilta. Ja koska oon wannabe juoksija, niin mun ei myöskään missään nimessä tarvii näyttää fitnesstyypiltä. Siitä huolimatta ihan joutessani mittailin tänään uteliaisuuttani vyötärönympärystä ja sen sellaista. Pakotetun juoksutauon ollessa päällä voisin ihan hyvin vaikka nyt yrittää kiristää vähän noita mittoja ja pudottaa muutaman kilon painoa. Katsotaan miten käy!  Lihaksia en haluu hävittää yhtään, koska haluun kyllä, että niissä jutuissa lukemat mieluummin nousee! Ehkä innostun kirjoittamaan noista mitoista erillisen postauksen joskus myöhemmin. Tämän postauksen yhteyteen kun ne ei nyt varsinaisesti sovi..

Tää on varmaan sitten se kappale, jossa mun pitäis esitellä sata dieettiä ja kuuria, jolla aion tätä temppua tehdä. No näitä kuureja dieettejä ei nyt kyllä valitettavasti ole luvassa, koska edelleen aion jatkaa valitsemallani (ja Mikan nimeämällä) vähädieettisellä linjalla. Tuota vähädieettistä linjaa nyt sitten voi kehittää vaikka silleen, että sitä jäätelöä ja sen sellasta söis vähän harvemmin. Huomioikaa sana harvemmin. Ja sitten niihin aiemmin mainitsemiin kohtiin vois kiinnittää huomiota, mistä kirjoittelinkin otsikolla ruoka(ilu)postaus.

En tiedä mitä muut ajattelevat vallitsevasta fitbuumista ja proteiinihäröilyistä. Toinen pointti miksi kirjoitin tämän postauksen, on se että mun mielestä näitä asioita voi funtsia ihan tälleen kevyestikin. Ei ole todellakaan pakko olla joko ylipainoinen tai Jutta -dieetillä ollakseen niin sanotusti oikeutettu puhumaan tai kirjoittamaan näistä ajatuksista. En myöskään väitä, että oma tapani ajatella asioista olisi absoluuttinen hyvä. Jokaisen, mukaanlukien itseni, olisi siitä huolimatta hyvä aika-ajoin tarkastella suhtautumistaan näihin juttuihin. Henkilökohtaisesti odotan mielenkiinnolla health is the new fit -buumia. Vaikka tietäen vallitsevan meiningin tämänkaltaisissa jutuissa, myös se lyö todennäköisesti pahasti yli. Kaiken keskellä on kuitenkin hyvä muistaa:

(weheartit.com)
P.S. Proteiinihäröilyn multihuipennus oli se, kun kuulin telkkarista seuraavan iskevän mainoslauseen: Proteiinit Big Brother taloon tarjoaa xxxxx. En laittanut merkille mikä firma (mutta varmistaakseni tulevat virheelliset ostosvalinnat, aion kyllä asian selvittää), mutta eipä se ainakaan esim. kotimainen kirjolohi tainnut olla.. Että sinne kannetaan vuoroin kaljatölkkejä ja vuoroin proteiinipönttöjä. Emmää vaan kestä :D.

4 kommenttia:

  1. Jokainen ihminen näkee itsensä peilistä ihan eri tavalla kuin ulkopuoliset, ja mä luulen, että siitä tulee aika paljon se "wtf, no eihän sun tartte laihduttaa, mutta katopa MUA ja mun läskejä"-ajatus. Mun mielestä jos ihmisestä itsestä tuntuu, että kiloja on liikaa, niin saa asialle jotain tehdä, eikä tartte odottaa, että ne lihavammat ihmiset saavat laihdutettua ensin, ettei niille tule paha mieli. :D Terveisin nimimerkki "merkittävästi ylipainoinen".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ihan totta. Ilmaisitpa ajatuksen hauskasti :D. Sellainen tietty realiteetti tulee kuitenkin mun mielestä säilyttää, kun ittee katselee peilistä ja asioissa kannattaa olla varovainen, ettei homma mene överiksi. Myös ylipainoisen tulee muistaa, että mieli tulee yleensä paljon fyysisiä muutoksia jäljessä :).

      Poista
  2. Oon himpun lyhyempi ja himpun kevyempi kuin sinä ja fiilikset on samat, pari läskikiloa voisin vaihtaa lihaksiin. Mulle on sanottu vielä pari vuotta sittenkin, että "sinähän oot ihan missin mitoissa, eihän sussa ole yhtään ylimääräistä, päinvastoin", :DDD Tosi hyvä vitsi, mutta toisaalta tietty kiva, jos joku oikeesti ajattelee noin näistä kurveista ;)

    Ikää kai alkaa olla jo sen verran, että kaikki mässäily näkyy painossa. Ennen sain syödä "mitä vain". Jotain kohtuuta yritän aina välillä hakea tähän herkutteluun ja syömiseen ylipäätään. Sekin painon nousussa ärsyttää, ettei vanhat vaatteet (yleensä housut) mahdu sitten enää päälle. Sitäkään ei kaikki tajua, ettei siinä ole kyse vain turhamaisuudesta.

    Mutta vähädieettisellä olen minäkin :) Normaalia kotiruokaa yleensä perusaineksista, enkä oikein usko noihin vähärasvaisiin tai muihin kevyttuotteisiin. Jäätelö- ja suklaapuolella saattaa joskus vähän repsahtaa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä. Kyllä ne muutama turhamaisuudeksikin kutsuttu kilo tuntuu, vaikkei kellekkään näy. Siinä varmaan munkin pointti silleen lyhykäisyydessään yhdessä lauseessa :).

      Sellasesta pulla kahvin kanssa tavasta pitäis kyllä päästä eroon. Kotona mulla ei sellasta oo, mutta töissä tulee aika usein herättyä, etä mitä ihmettä mä nyt ton korvapuustin söin, vaikkei edes tehnyt mieli.

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3