Eilinen päivä Finlandiamaratonin talkoolaisena oli varsin mukava, eikä mua jaksanut harmittaa yhtään, etten itse näiden menneiden vaikeuksien vuoksi voinut startata. Tarkoituksenani oli myös räpsiä kuvia tapahtumasta, mutta lopputulos oli se, että tuli keskitytyttyä enemmän käsien yhteenlyömiseen juoksijoita kannustaessa. Uskon kuitenkin, että moni juoksija on saanut siitä enemmän, mitä te lukijat olisitte saanut niistä kuvista :). Tekstissä olevista linkeistä pääsee lukemaan mestarin raportin sekä toisen toimitsijan kisaraportin kuvineen.
Finlandiamaratonin yhteydessä juostu Suomenmestaruus meni totisesti oikeaan osoitteeseen, JKU:n Miika Takalalle. Media uutisoi tapahtumasta varsin laimeasti, esimerkiksi 50 vuotias urheiluruutu ei lainkaan, vaikka samaisena päivänä oli juhlakiertueen päätöstilaisuus kivenheiton päässä maalialueelta! Siitä huolimatta uskon, että reitin varrella ainakin muutama monilahjakas junnu päättää haluta isona mieluummin Miika Takalaksi, kuin vaikka JYPin Jonne Virtaseksi. Kestävyysurheilu tuntuu olevan uutisoinnin aiheena eniten silloin, kun sen tilaa ja tulevaisuutta pohditaan negatiivisessa valossa. Se että sellainen tapahtuma kuin SM-maraton ja siellä nähtävät ilot ja onnistumiset jätetään totaalisesti paitsioon, ei mielestäni palvele sitä missiota, joka tuon negatiivisen uutisoinnin päämääränä ja toiveina on!
Omalla pelipaikalla rantaraitin varressa Halssilan uimarannan kohdilla (maratonin kilometrit 7/20/33) tehtävänäni oli valvoa juoksuliikennettä oikeaan suuntaan (joka nyt sinänsä oli helpolla reitillä varsin iisiä!) ja ohjata muuta liikennettä tekemään toisenlaisia reitti-/lenkkivalintoja rantaraitin sijaan (joka positiivisesti suhtautuvien ihmisten vuoksi oli myös varsin iisiä!). Yritin myös mahdollisimman paljon kannustaa juoksijoita, sillä tiedän kuinka paljon reitin varrella saatu kannustus antaa energiaa ja uskoa, joka etenkin kokomaratonilla aina hetkittäin on varsin kadoksissa. Etenkin viimeisellä kierroksella tuon kannustuksen voiman huomasi, kun moni kävelemään päätynyt maratoonari starttasi kannustuksen voimasta uudelleen hölkäksi. Jyväsjärveä pyöräili ympäri myös Kauramoottori, joka päästi meitä reitinvarrella päivystäneitä tauolle.
Maratoniin/puolimaratoniin osallistui myös muutamia tuttuja/puolituttuja (joita yritin parhaani mukaan bongata ja kannustaa nimeltä) sekä tietysti mun lempitreenikaveri J (se on helppo tituleerata lempitreenikaveriksi, kun se on oikeastaan mun ainoa treenikaveri :D), joka lähti rohkeasti jahtaamaan kolmen ja puolen tunnin haamurajaa jääden siitä ihan himpun verran. Jn suoritus oli mielestäni sitä luokkaa, että jatkossa aion tituleerata sen myös mun suosikkiurheilijaksi. Jn kanssa ollaan monet pitkät lenkit juostu yhdessä, reissattu Tukholma sekä osallistuttu kaikenkaikkiaan kuuteen samaan juoksutapahtumaan. Näiden tapahtumien kokonaisonnistumisen kannalta oman suorituksen onnistuminen on ollut puolet ja Jn onnistuminen toinen puolet!
Näissä tunnelmissa lähden kokeilemaan kevyttä hölkkää ja kohti toista yövuoroa.
P.S. Jos joku tietää Jyväskylän alueella hyvän juoksijan jalkaterän vammoihin erikoistuneen lääkärin, niin kertokaa pliis! Ihan vaan kun se parin vuoden takainen diagnosointi jalkojen pituuserostakin meni ainakin OMT-fysioterapeuttini mukaan vähän pyllylleen, eikä varmaan ole ainakaan estämässä ollut tätä tämänhetkisen tilanteen syntymistä tuon kantapään kanssa. Toiveissa olisi siis löytää joku just tähän mun plantaarifakiittimikäliekipuiluun perehtynyt ammattilainen, ettei enempää mutkia syntyisi. Kyselkäähän vaikka myös kavereilta ja sähköpostiakin (taru.h.p@hotmail.com) saa laittaa, jos ei julkisesti halua mainostaa :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3