Vuosi 2012

Oi voi. Kylläpä hävettää. Nimittäin yli kahden viikon blogihiljaisuus. Tässä reilu kahden viikon aikana on sitten tapahtunut... Öööö. Ei juuri mitään. Sairastelun sekä joulukiireiden vuoksi liikuntaakin on tullut harrastettua keskimääräistä vähemmän. Sekin hävettää. Aika pian tuon viimeisen postauksen jälkeen sairastin kunnon vatsataudin, joka vei minut useammaksi päiväksi petikuntoon. Siitä syystä joululahjaostokset sun muut jäivät viimeisille päiville. Juoksulenkeillä ja spinningissä on tullut säännöllisen epäsäännöllisesti käytyä, mutta jokatapauksessa ihan liian vähän. Kirjoitusvirettä ei ole oikein ollut. Ylipäänsä olen aika paljon pysytellyt pois koko tietokoneen ääreltä.

Tämä vuosi alkaa olla loppusuoralla ja onkin aika laittaa listata vuoden onnistumisia liikunnan suhteen..

• Juoksukilometrejä kaikenkaikkiaan pyöreästi 1400 kilometriä. Se ei oikeastaan ole kovin paljoa, vaikka onkin kuitenkin tosipitkä matka. Hassua.
• Puolimaraton aikaan 1:42:11. Ja siihen olin hurjan tyytyväinen.
• Vaarojen maraton kunniakkaasti maaliin. Huikea kokemus!
• Alkuvuodesta tuli pelailtua ja siten myös kehitytyttyä sulkapallossa. Se oli varsin hauskaa puuhaa.
• Jossainmäärin löysin loppuvuodesta kuntosalitreenauksen uudelleen.

Mitäpä muuta olisin voinut tehdä. Eli mitä jäi ensi vuoteen..

• No ne muutama kilo painoa on edelleen minussa tiukasti kiinni :D.
• En ole harrastanut koko vuonna lainkaan kuntouintia, sillä kaupunkimme uimahalli on ollut remontissa koko vuoden. Tähän tulee kuitenkin muutos pian, jee!
• Loppu vuonna olen kyllä ollut vähän liian laiska. Tai sitten se vaan tuntuu siltä, kun on niin intessiivisesti keskittynyt tiettyyn asiaan ja yhtä-äkkiä onkin sitten tehnyt vähän kaikkea vähän :D.
• 2790 metriä Cooperin testissä suhteutettuna puolimaraton aikaan on ehkä vähän liian vähän.

Ensi vuoden kirkkaimpana tavoitteena tulee olemaan juosta katumaraton selkeästi alle neljän tunnin loppuaikaan. Tähän tavoitteeseen tulee varmasti matkan varrella huomattavasti tarkennusta. Testijuoksujen perusteella loppuaikatavoite tietenkin tarkentuu. Lisäksi tuo maratonkin, missä kyseistä aikaa yritän juosta, on vielä hieman hämärän peitossa. Treenattava kuitenkin on, sehän on selvä!

Nyt aion jatkaa tätä surffailuani teidän muiden blogien parissa, onhan minulla myös yli kahden viikon postaukset lukematta. Nyt on ainakin tekstejä, mitä lukea :). Varmuuden vuoksi toivotan myös oikein hyvää vuoden vaihdetta lukijoille!

Urheilu ja Hyväntekeväisyys

Tänään on tullut pohdiskeltua yhtälöä hyväntekeväisyys ja urheilu. Markkinoinnin kannalta tämä teksti olisi lieneen kannattanut kirjoittaa jo aiemmin, onhan etenkin jääkiekkoilijoiden suosima Movember vaihtunut joulukuuksi jo aikapäiviä sitten. Osa ihmisistä lienee sitä mieltä, että hyväntekeväisyyttä tulisi harjoittaa kaikessa hiljaisuudessa. Toiset taas jakavat esimerkiksi Facebookissa auliistikin hyväntekeväisyyskohteitaan. Sekä urheiluun, että hyväntekeväisyyteen, liittyy usein vahva yhteisöllisyys ja mielestäni se onkin oiva kanava kampanjoida erilaisten asioiden puolesta. Myös sosiaalinen media on avannut uusia kanavia tuoda julki tämänkaltaista toimintaa.

Mika kirjoitti tämänpäiväisessä postauksessaan kestävyysurheilusta uinnin parissa ja tässä sivuttiin toimittaja Kimmo Ohtosen uintitempausta Saimaannorpan hyväksi. Kaikinpuolin huikea tempaus (dokumentti nähtävissä vielä 26:n pvän ajan täällä). Kerrottakoon myös suomalais-skotlantilaisesta Julia Immosesta, joka perusti ihmiskaupan uhrien auttamiseksi järjestön (Sports Against Trafficking) ja tämän järjestön ensimmäinen hyväntekeväisyystempaus oli Atlantin ylitse soutaminen.

Edellämainittuja tempauksia lienee lukuisia, jotka saavat enemmän tai vähemmän mediahuomiota. Myös aivan tavallisten Matti Meikäläisten kannustaminen liikkumaan hyväntekeväisyyden nimissä lienee kampanjointia, jossa ei ole häviäjiä. Muistan erään tapahtuman ostoskeskuksessa, jossa sanomalehti Keskisuomalainen lahjoitti jokaisesta kuntopyörällä poljetusta minuutista muistaakseni euron (?) paikallisten vanhusten virkistystoimintaan. Tätä pyörää sai sitten käydä polkemassa kuka vain ja mahdollisia tyhjiä minuutteja varten paikalla oli myös polkija. Näitä "tyhjiä minuutteja" ei kyllä ainakaan minun nähteni ollut.

Usein (tai no, oikeastaan kuitenkin liian harvoin) törmää myös tapahtumiin, jossa itse urheilijat/joukkueet asettuvat tukemaan jonkinlaista hyväntekeväisyyskohdetta. Mielestäni se on hienoa, urheilijat kun usein (ja toivottavasti) toimivat monille esimerkkinä tervehenkisestä elämästä. Urheilussa ei ole kyse ainoastaan voittamisesta vaan myös urheiluhengestä. Hyväntekeväisyys sopii mielestäni urheiluhenkeen.

Ei ole oikeaa tai väärää tapaa harjoittaa hyväntekeväisyyttä ja mielestäni kaikenlaiset teot ovat tervetulleita. On hienoa, että tässä yhteiskunnassa on ihmisiä, jotka kaikessa hiljaisuudessa lahjoittavat varoja hyväntekeväisyyteen. On myös hienoa, että tässä yhteiskunnassa on ihmisiä, jotka tekevät sitä enemmän tai vähemmän äänekkäästi. Hyväntekeväisyyttä ei ole ainoastaan lahjoitukset, vaan myös se, kuinka epäkohtia ja apua tarvitsevia saadaan aina suuremman yleisön tietoisuuteen.

Päivän menotärppinä Jyväskylässä olisikin tarjolla seuraavaa...

Futsal Liigaa johtava Kampuksen Dynamo ottaa mittaa Veikkausliigaa pelaavasta JJK:sta futsalin merkeissä. Lipun hinta illan mittelöön on vapaavalintainen, kuitenkin vähintään 5€, ja lipputuotot lahjoitetaan kokonaisuudessaan Syöpäsäätiön Roosa nauha -kampanjalle.

Ja vaikka kyseessä olikin yhtälö urheilu ja hyväntekeväisyys, niin ei toki unohdeta musiikkia kampanjointikeinona...

Mikä saa sinut liikkumaan ja mikä ei?

Nyt on vähän sellainen fiilis, että mieli tekisi kirjoittaa, mutta ajatukset ne on sitten vähän vähemmän korkealentoisia. Sitä varmaan voisi kutsua jonkinlaiseksi aihepulaksi tai luovuuden puuttumiseksi. Niimpä päästän itseni helpolla. Lueskelin On The Move -blogista sen verran mukavan haasteen, että päätin napata haasteen omaankin blogiini. Haasteena on listata kolme asiaa, jotka saa sinut liikkumaan sekä kolma asiaa, jotka saa sinut jäämään kotisohvalle.

Aloitetaanpa niistä, jotka saa mut liikkumaan:

1. Fiilis. Liikunta tuottaa mielihyvää ei ole turhanpäiväistä lätinää, vaikka joku ei liikkuva näin saattaakin ajatella. Nuo endorfiinit on ehdottomasti yksi tärkein liikkumiseen kannustava tekijä. Saan urheilemalla hyvän mielen ja stressitasot pysyy balansissa. Liikunnasta saa myös lisäenergiaa päivään, lainaten A. Stubbia: "Tunti liikuntaa antaa kaksi tuntia lisäenergiaa päivään."

2. Fyysisyys. Hyvä kunto on minulle tärkeä asia. Arkiset askareet on vain huomattavasti helpompi suorittaa, mikäli fyysinen kunto on hyvällä tasolla. Enkä väitä etteikö ulkonäöllä ole mitään merkitystä, vaikka varsinaisia kauneusihanteita hieman dissaan. Liikkuva ihminen vaan on hyvännäköinen. Tasapainoisen kropan lisäksi myös nuo kohdan 1. asiat näkyvät ulospäin.

3. Tavoitteet. Omaa kehittymistä kohti tavoitteita on hienoa seurata. Tuloksilla on merkitystä, koska olen senhenkinen ihminen. Sekä onnistumiset, että epäonnistumiset kuuluu tavoitteelliseen urheiluun. Kummastakin niistä saa aina jotain matkaansa kohti uutta.

Ja sitten niihin, jotka saa mut jättämään treenin väliin:

1. Väsymys. Etenkin maratoniin valmistavalla kaudella oon tosi huono jättämään treenejä väliin väsymyksen takia. Tässä asiassa täytyy osata kuunnella itseä; laiskottaako vai väsyttääkö? Laiskottelun vuoksi en kyllä jää sohvalle ja väsymyksenkin suhteen toisinaan tuntuu, että mun mies osaa kuunnella mua paremmin kun mä itse :D. Jos treenaa paljon, saattaa väsymys iskeä vain jo siitä. Yleensä tähän tarvitaan kuitenkin jokin muuttuja, kuten huonoja yöunia. Etenkin näin kolmivuorotyössä tuo yöuniasia saattaa helposti tulla yllätyksenä. Täytyy osata jättää yksi treeni väliin eikä pilata yhdellä väsyneellä treenillä koko viikon treenejä!

2. Yllättävät menot. Jos lepopäivänä tulee tulee seuraavalle treenipäivälle esim. kavereiden kanssa menoja, pyrin kyllä hoitamaan treenit ensin. Toisinaan tulee kuitenkin tilanteita kun se on mahdotonta. Aina ei todellakaan tarvitse tuonkaltaisista asioista kieltäytyä treenien vuoksi vaan voi sitten passata ne treenit. Elämässä on muutakin kun urheilu. Nää yllättävät menot saattaa liittyä myös työhön, esim. jäät tekemään pitkän päivän työkaverin sairastuttua.

3. Kiire. Suunnittelen kyllä tehokkaasti viikkoni siten, että liikunnalle on aikaa. Toisinaan kuitenkin on sellaisia viikkoja, että jo alkujaan täytyy suunnitella yksi lenkki tai treenikerta vähemmän. Se ei ehkä ole varsinaista treenin väliinjättämistä, mutta jokatapauksessa asia joka saa mut treenamaan toivottua vähemmän.

Haastanpa tähän kaikki lukijat!

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ  :).

-kuvat:weheartit.com-

Muutama blogisuositus

"Olen alkanut pitää lukemieni blogien kirjoittajia ikäänkuin ystävinäni. Outoa. Luetteko te muut paljon blogeja?" Näin kirjoitti facebookissa tänään eräs tuttavani. Jätin kommentoimatta tuohon päivitykseen mitään, mutta ajattelinpa kirjoittaa aihetta sivuten täällä blogissa. Täällä blogimaailmassa lienee syntyy helpostikin tuollaisia tuntemuksia ja osa näistä virtuaaliystävyyksistä näkemykseni mukaan viedään myös ihan fyysisen tapaamisen tasolle, esim. blogitapaamiset jne. Postauksista päätellen näissä tapaamisissa on myös viihdytty.

Ystävinä on omalla kohdalla ehkä hieman kärjistetysti sanottu, mutta motivaatiota sekä ideoita seuraamieni blogien kirjoittajat kyllä antavat. Samoin myös oman blogini kommentoijat. Itse seuraan oikeastaan vain ja ainoastaan liikuntablogeja. Osa seuraamistani blogeista on ns. "asiablogeja", joissa kirjoittajan omat tuntemukset ja fiilikset jäävät etäisiksi. Ehdottomasti lemppareitani on kuitenkin sellaiset blogit, joissa kirjoittaja antaa ns. palan itsestään kirjoituksiin, omia fiiliksiään ja tuntemuksiaan.

Tässäpä muutama lemppariblogini bongatavaksi:

Kevyet kilometrit, raskaat raudat 

Nimestä päätellen blogin kirjoittajan intressit ovat pitkälle juoksussa sekä kuntosalissa. Mukava sekoitus fiilispostauksia sekä asiapostauksia taitavasti kirjoitettuna. Blogista saa kuvan, että kirjoittaja on todella paneutunut itseä kiinnostaviin asioihin ilman turhaa hifistelyä!

super-sets.com 

Kirjoittajana puoliammattilainen bmx-pyöräilijä, joka kirjoittaa artikkeleita myös fillarilehteen. Opiskelee paljon liikuntaan liittyviä asioita ja postailee tietouttaan ja oivalluksiaan. Asiablogi, jossa ei kirjoittajan omasta harrastamisesta kerrota.  Postaukset ovat monipuolisesti liikuntaan liittyviä.

Arctic Spot Addicts

Varusteita, Ilmiöitä, Urheilua, -markkinoi blogi itse. Sivustolla on useampia kirjoittajia aina hölkkääjästä kilpaurheilijaan. Kirjoittajatiimi testailee monipuolisesti urheiluun, lähinnä juoksemiseen, liittyviä varusteita. Luokittelisin asiablogiksi tämänkin, vaikka omiakin harjoittelufiiliksiä täällä kyllä jaetaan.

Älä poika märise vaan reenaa! 

Tässä blogissa on vasta neljä postausta, joten en nyt oikeasti edes tiedä kuinka hyväksi blogi muodostuu. Triathlonista kiinnostuneena on kuitenkin mielenkiintoista ruveta seuraamaan ihan tavallisen ihmisen treenejä kohti Ironmania. Odotukset on siis korkealla, jee!

Tavoitteena mielekäs elämä

Paikallisen OIKEAN kestävyysjuoksijan blogi OIKEAN kestävyysjuoksijan arjesta positiiviseen sävyyn kirjoitettuna. Kuvissa vilisee tutut maisemat, osaltaan varmaan siksikin niin mukava seurata. Näitä kirjoituksia lukiessa tulee usein mieleen kuinka mukavaa olisi, jos itselläkin olisi useammin lenkkiseuraa.

-kuva:weheartit.com-

Good day to run!

Jn kanssa oli sovittu tälle päivälle juoksulenkki, jonka pituudeksi muodostui 14.5km ja aikaa tuohon lenkuraan meni 1h30min. Olen siis käynyt ulkoiluttamassa Speedcrosseja ensimmäisen kerran kunnon talvikelissä ja hyvältä tuntui. Pakkasellekin on laitettu luu kurkkuun (ok, laittoi se pakkanenkin vähän mulle..)!

Lämpötila oli nimittäin Forecan mukaan -20 astetta, feels like -29, sillä luoteistuultakin oli sen neljä metriä sekunnissa. Mä en nyt oikein tajunnut, että siellä tosiaan oli niin kylmä.. Kyllä mä jossain vaiheessa mittariakin katsoin, mutta jotenkin nyt vaaan kuvittelin, että ilma olis muka lauhtunut. Aurinkokin niin kivasti paisteli ja kaikkee. Pukeutumisen suhteen siis koin jonkin sortin epäonnistumisen, mutta se lienee ei ihme, jos tuohon keliin lähtee vuoden ensimmäiselle talvilenkille! Kaikenkaikkiaan juoksu kulki kyllä ihan kivasti ja nyt on varsin voimaantunut fiilis :).

Meidän lisäksi mukana oli myös kolmas "tyyppi", nimittäin Jn uusi Suunto Ambit  -sykemittari. Vai onko noita soveliasta enää edes kutsua sykemittareiksi, sillä tuo sykkeen mittaus on vain pikkiriikkinen palanen koko mittarin tarjonnasta! Taatusti mainio kapistus ja mäkin haluaisin sellaisen. Tosin aion kyllä hieman harkita asiaa, sen verran pelillä on hintaa, ettei sitä tällä hoitajan palkalla kannata hetken huumassa hankkia. Oon vähän oppinut, tuolla kaapin pohjalla kun lojuu mm. Garminin gepsi.. Ihan yhden kesän käytetty vehje! Mut kun se on niin iso.. Ja vaan GPS. Ja, ja, ja..

Mutta joo, palataanpa vielä vähän keleihin. Ääriolosuhteissa lenkkeily kyllä kasvattaa itsekuria ja luonteenlujuutta. Mun mielestä niitä ääriolosuhteita on mm. jos lämpötila on kovasti jommassa kummassa reunassa, esim. jos pakkasta alkaa olla yli 20 tai hellettä vaihtoehtoisesti yli 25. Sitten on vielä nää kovat tuulet ja tuiskut. Mukavuusalueet on kaukana noilla lenkeillä, vaikka vauhti tai matka olisi mikä. Ehkä se just siks onkin tavallaan niin mukavaa!

-kuvat weheartit.com-

10 lempiasiaa

Aikani ratoksi poimin Liikuntapäiväkirja -blogista haasteen kymmenestä lemppariasiasta. Haasteen toisesta säännöstä poiketen Jaanaba oli haastanut kaikki bloggaajat tarttumaan haasteeseen. Haasteen säännöt on seuraavanlaiset:

1. Listaa tämän hetken kymmenen lempiasiaasi.
2. Jaa haaste vähintään viidelle tykkäämällesi blogille ja ilmoita siitä heille.
3. Muista nauttia listaamistasi asioista mahdollisimman usein! :)

Elikkäs tässä tulee nyt sitten mun kymmenen tämän hetken lempiasiaa.

1. Liikunta. Mä en osaa kuvitella elämää ilman liikuntaa. Juokseminen on mun lempparijuttu ja vaikka vannon monipuolisen liikunnan nimeen, niin aika usein huomaan lenkkeilyn vievän niin paljon aikaa, että muu liikunta jää vähemmälle. Tämän hetken "kuuma peruna" on ehkä kuntosaliharjoittelu. Sulkapalloa olisi mieli myös päästä pelaamaan, mutta sen lajin suhteen kärsin kroonisesta pelikaveripulasta, njääh. Olen myös kova hyötyliikkumaan, sillä en omista autoa. Uskon, että mun aamujen pelastus on se, että voin liikkua ulkoilmassa töihin :).

2. Musiikki. Mä oon aika laajan musiikkimaun omaava ihminen ja kuuntelen paljon musiikkia, pääosin Spotifysta. Tällä hetkellä oon kyllä kuunnellut aika paljon rap- ja reggaemusiikkia. Tuosta laajasta musiikkimausta kertoo lienee myös se, että olen vuoden aikana käynyt sekä Madonnan että Rammsteinin keikoilla. Tämän lisäksi olen käynyt lukuisten suomalaisartistien keikoilla, muutaman viikon kuluttua olisi edessä Hi Energy Tour, jossa esiintyjinä on mm. Cheek, Aste, Brädi, Redrama ja JVG. Mun pitäis ehkä laittaa enemmänkin rahaa kaikkiin keikkoihin, koska tykkään niistä niin paljon! Ylipäänsä ihmisten pitäisi laittaa rahaa enemmän elämyksiin, kun konkreettisiin asioihin.

3. Mun mies. No se nyt tietty on tämän(kin) hetken lempiasia, koska se on mun mies. Mun miehen seurassa mä nauran paljon ja se on mulle tärkeää. Yhdessä pitää olla hauskaa. Monissa asioissa me ollaan aika erilaisia, mutta kunnioitetaan toista puolin ja toisin, eikä pyritä muokkaamaan toisesta itsen kaltaista. Mä oon meistä se menevämpi tapaus ja mun mies on taas se, joka viihtyy enemmän itekseen omien juttujensa parissa. Tehdään kuitenkin yhdessäkin paljon asioita, mutta kivointa on vaan se ihan tavallinen oleminen ja arki. Ollaan kumpikin liikunnallisia ihmisiä ja meillä on samanlainen huumori ja elämänarvot. Luottamus on priimaluokkaa. Meidän on hyvä olla yhdessä.

4. Pikkujoulut. No, ylipäänsä ulkona käyminen ystävien kanssa. Oon tänä vuonna tehnyt sitä aika paljon. Tuo on aika kausiluontoista, mutta nyt tällä hetkellä se on yksi mun lempiasia, sillä takana (ja epäilemättä tuon pääotsikon vuoksi myös edessä) on monta hyvää iltaa. Noita iltamia on vietetty sekä sisarusten, ystävien sekä työystävien kanssa. Osassa on ollut mukana myös mun mies, mutta se ei ole aina niin innokas lähtemään, jos nyt ei kovin tärkeää syytä ole. En mä ehkä jonkun toisen mittarilla mitattuna paljoa käy ulkona, mutta parikin kertaa kuussa on paljon ihmiselle, joka on joskus ollut kokonaiset puoli vuotta käymättä missään :D. "Aika aikaa kutakin...."

5. Työ. Onko väärin, jos tykkää työstään? No ei todellakaan! Niinkin paljon aikaa kun työn parissa viettää, niin onhan siitä tykättävä. Tai ainakin mun on. En mä muuten jaksaisi olla! Siitä saa vielä kaiken muun hyvän lisäksi rahaakin (vaikkei tällä alalla kovin paljoa :D), että voi tehdä kaikkee muita lempijuttuja.

6. Asusteet. Oon shoppailulle perso, myönnän. Tässäkin mennään vähän kausiluonteisesti.. Innostun yleensä jostain tietyistä jutuista ja kattelen just niitä juttuja sitten ostoaikeissa. Asusteet on nyt niin jees, kaikki ihanat pipot, huivit, korut jne. Asusteiden lisäksi tällähetkellä on in myös ns. "puoliurheilulliset vaatteet".. Ei hitto, mikä sana! No sellaset rennot paidat ja housut, jolla voi muka urheilla, mutta ei kuitenkaan oikeasti urheilla :D. Ihan oikeita urheiluvaatteita katselen kyllä Ale -laareista jatkuvasti. Värikkäät housut sen sijaan alkaa olla jo taakse jäänyttä elämää. Pitäis vissiin käydä tuota vaatekaappia joskus vähän läpi?

7. Lukeminen. Olen lukenut aina. Enemmän tai vähemmän. Jopa yövuoron jälkeen luen ennen kuin käyn nukkumaan.. Useinmiten tasantarkkaan yhden aukeaman, mutta luen kuitenkin. Tällä hetkellä "työn alla" on Anna-Leena Härkösen (uusin?) Onnentunti. Ei ehkä paras Härkönen, mutta hyvä.. Niinkuin Härköset on! Lehdistä luen säännöllisesti oikeastaan vain Juoksija -lehteä. Niin, ja tietenkin Keskisuomalaista. Ja lehdillä tarkoitan näitä paperiversioita..

8. Muu perhe ja ystävät. Mun mies sai oman kohdan, muuta perhettä on sitten mun sisarukset (perheineen, eritoten mun rakas kummityttö). Noita ystäviä kun miettii, niin ne on kaikki vähän erilailla tärkeitä mulle. Kavereita on paljon, mutta sellaisia läheisempiä ei sitten niin paljoa.. Riittävästi kyllä. Mitä vanhemmaksi tulee, sen vaikeampi on tutustua uusiin ihmisiin. Ehkei siihen ole tarvetta. Mutta joskus tulee vastaan ihmisiä joiden kanssa vaan on niin samalla aaltopituudella ja tämänkin olen saanut tässä lähihistoriassa kokea :).

9. Vain elämää! ja Tanssii tähtien kanssa. Anteeksi nyt vaan, mutta mun oli pakko ujuttaa nuo samaan kohtaan. Oon yleensä tosi huono seuraamaan televisiota, mutta nuo kaksi sarjaa musiikkeineen on saanut mun fiiliksen ihan kattoon..!

10. Ylimääräiset vapaapäivät. Se on sitten ihme juttu miten yksikin ylimääräinen vapaa tekee ihmeitä. Työvuorolistaa on niin paljon mukavampi suunnitella, kun kuuden vapaan sijasta niitä vapaita onkin seitsemän.. Tai jopa yhdeksän! Itsenäisyyspäivien, joulujen ja muiden myötä eletään tänä vuonna oikein todella arkivapailla siunattua aikaa. Kivaa :).

Tässäpä ne tälleen äkkiä mietittynä ja kirjoitettuna. Missään järjestyksessä nää ei ole ja suurinpiirtein puolet näistä on sellaisia ikuisuuslemppariasioita, tämän(kin) hetken lemppariasioita. Osan taas olisi varmaan jonain toisena päivänä korvannut joku muu asia.. Kuten esimerkiksi kesä (kun tällä hetkellä ei ole kesä, nyyh!), ruoanlaitto (aika-ajoin oon tosi fiiliksissä kokkaamisesta, sitten on näitä aikoja kun pyörittelee niitä samoja safkoja vaan..), syöminen (miks ihmeessä se ei ole tuolla??).. Niin paljon on elämässä lemppariasioita, siitä vaan miettimään :).

(kuvat: weheartit.com)

Viikko 48

Viikko se on taas vierähtänyt ja (apua :O) jälleen aika kevyin liikunnoin, nimittäin punttisalia 2 x 60min. ja spinningiä 2 x 60min. sekä hieman juoksentelua sisäradalla "loikkatreenin" (30min. + 15min.) yhteydessä. Tuo viimeisin on siis uusin tuttavuus mun treeneissä ja täytyypä sanoa, että varsin mukavaa puhaa :). Loikkaharjoittelu olisi tarkoitus ottaa osaksi ympärivuotisia treenejä, joko juoksulenkkien yhteydessä ulkona tai salitreenin yhteydessä sisäradalla. Olen siis vielä aika noviisi tuon loikkaharjoittelun suhteen, mutta ehkäpä kirjoittelen kokemuksiani siitä tuonnempana.

Eilen sekä viime yönä oli taas kurkku ja korvat niin tuhannen kipeät ja päätin, että nyt tulevana aamuna (maanantaina) varailen kyllä työterveyteen aikaa. No, kas kas, illalla ei sitten tuntunut kurkussa juuri mitään. Täytyy nyt vähän pohtia miten toimin. Mä vaan niin kovasti toivon, että tulisi jo ihan "100 prosenttisen terve fiilis"! Tää blogikin alkaa muistuttaa yhtä valitusvirttä (no ei kai sentään!) joka on kaikkea muuta kun mun tapaista :D.

Mutta tässäpä pientä päivitystä täältä yövuorosta (voin kirjoittaa tuon, koska työnantajani ei lue tätä blogia :D). Ehkäpä aikani kuluksi valmistelen loppuun myös jonkin aiemmin aloitetuista teksteistäni. Mukavaa viikkoa!

P.S. Kirjoittelin tuossa taannoin postauksen maratonohjelmista. Kyseisessä tekstissä oli linkki Janne Holmenin maratonohjelmiin kohti vaihtoehtoisia loppuaikatavoitteita. J (huomattavasti näppärämpänä tyyppinä) laskeskeli noista ajoista 3.30 loppuaikaan tähtäävän ohjelman, joka on mulla tulostettuna versiona sekä linkkinä sähköpostissa. Oon siitä aika liekeissä nyt ja yritän saada sen tässä joku päivä liitettyä tänne blogiin.. Tiedosto on vaan vähän sellaista mallia jota en oikein kovin hallitse, mutta yritetään!

Sairaanhoitaja -ko?

Jahah, se on taas näköjään blogihiljaisuutta viikonpäivät takana. Lienee voi päätellä, että ainakin se kirjoitusflow on nyt hieman hukkateillä. Myönnetään myös, että samaa tahtoo olla myös liikunnan kanssa. Siitä on nyt kuukauden päivät kun olin siinä vuosituhannen flunssassa ja tuntuu, että edelleen on vähän puolikuntoinen olo. Yskää, pientä nuhaa ja vkonvaihteessa jälleen kerran hitonmoinen kurkkukipu, joka sittemmin kyllä helpotti. Töissä olen kyllä ollut normaaliin tapaan ja liikuntaakin tuli harrastettua viime viikolla reilut viisi tuntia juoksun, punttisalin sekä spinningin muodossa.

Kipeänä ei saa treenata, tiedän! Mutta kun en nyt varsinaisesti ole kipeä, olen vain yskässä ja nuhassa. Tällä viikolla kyllä mietin, että ensi viikolla tilaan lääkäriajan, jos ei ala helpottaa. Tää on nyt ollut vähän sellasta kaks askelta eteen, yksi taakse päin -meininkiä tän flunssasta toipumisen kanssa. Juoksu on tästä flunssailusta ehkä eniten kärsinyt, tuonne märkään ja kylmään ei kyllä viitsi lähteä, jos vähääkään tuntuu kurkussa. Että iisimmin olen kyllä ottanut, mitä normaalioloissa.

Sitten viime viikon ehkä suurimpaan uutiseen.. Tiesittekö, että jos oikein kovasti haluaa jotain ja yrittää, niin sen voi saada? Joo, mäkin tiesin. Mutta sitä en tiennyt, että jos nyt vähän vaan ihan huvikseen haluaa jotain, eikä edes tiedä haluaako, niin senkin voi saada. Jep. Pääsin nimittäin sinne ammattikorkeaan opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Huhhuh! Mä olin niin varma, etten todellakaan pääse ja jos mä olisin ollut valitsemassa, niin en todellakaan olisi valinnut mua :D. Pitäiskö tästä nyt olla iloinen sitten? Joo, kyllä mä vähän olenkin.

Ainoa ISO miinus tossa nyt on sitten se, että tuo opiskelu tapahtuu a) töiden, b) harrastusten, c) parisuhteen ja b) ystävien ohella. Ja ainoastakaan noista ei ole halua ottaa yhtään aikaa pois! Paitsi tietty töistä, mutta ei taida olla varaa siihen. Jännää tulee olemaan miten noi hommat lähtee tulille. Jotenkin tuli fiilis, että onkohan musta nyt tähän sittenkään. Etenkään kun tuo sairaanhoitajan tutkinto ei mulle mikään maailman suurin haave ole.. Oon siis tälläinen ikuinen mitä haluan tehdä isona -haihattelija, joka kyllä työstään tykkää! Yks mun kaveri sanoikin mulle, että hain siihen kouluun kriisipäissään, että saa illuusion siitä, että NYT menee elämä eteenpäin. Ehkä se oli vähän oikeassakin :D. No, katsotaan!

Lopuksi voikin laittaa tän hetken suurimman treenimotivaattoribiisin.. Tai oikeastaan videon. Ties kuinka monta paskaa tai puolipaskaa biisiä on tää artisti suoltanut, mutta tän jälkeen se saa anteeksi ne kaikki :D. Niin huikea biisi ja huikea video!

Ja sama livenä!

Oijoi, miten voimakasta ja notkeaa. Voittaa ihan kuus nolla kaikki musiikkiteollisuuden tissimimmit! Ja toi mies...... Mitäs mieltä arvon lukijat?

Treeniflow!

Mun on nyt kuulkaa tultava tänne avautumaan yhdestä, oikeastaan kahdesta, kokemastani flowsta. Ja nyt on vasta tiistai.. Tästä viikosta tulee ehkä niin sairaan hyvä! Eikä vähiten siksi, että torstaina meillä on pikkujoulut (rairai) ja siihen perään kokonainen pidennetty viikonloppu vapaata (rairairai). No joo, sitten niihin juttuihin..

1. Kävin maanantaina Jn kanssa höntsälenkillä. Juostiin hieman vajaa 16km maantietä rennolla PPP (lue: Pitää Pystyä Puhumaan, lauseen on iskostanut päähän yläasteen liikunnan opettaja.. Ja se oli kulkaa kova mimmi, tai oikeastaan mummo!) -vauhdilla. Vähän jännitti oma kunto, olihan takana lähes neljän viikon juoksemattomuus. Ja jännitti muuten turhaan, maalissa (lue: kotopihassa) katsottiin kelloa ja todettiin tuohon höntsäilyyn kuluneen aikaa 1h ja 30 min. Aijaijai, mitkä boostit siitä sai tähän harmaaseen syksyyn.
2. Tänään kävin monnarilla salilla.. Ja ehkä ekaa kertaa tuntui, että mä oon vähän niinkun oppinut kyykkäämään. Että se on niinkun ihan sairaan siisti liike ja oikeastaan myös tosi vaativa. Ja mä vähän niinkun osaan sitä! Että ei ne boostit ollut huonot tällekään illalle.

Ettei tää menis nyt yhdeksi flowksi, niin on mä vähän myös epäonnistunut. Ihan vaan, että pysyy tää tasapaino.. Ja kun mielellään se tasapaino saa olla noiden onnistumisten puolella, niin oon epäonnistunut vaan kertaalleen. Just eilen postailin painosta sun muusta ja ajattelin, että se karkin mussutus on kyllä niin turhaa touhua. Niin laitoin pisteen sille, että turhat karkit veke ja sitä rataa. No kuinkas kävikään? Klo 10.00 huomasin syöneeni erään asiakkaan tarjoamaa suklaata.. Ja klo 14.00 huomaan tehneeni saman jutun uudestaan, tälläkertaa työkaverini tarjoamien irtokarkkien muodossa. Että mä tosta noin vaan unohdan koko herkuista kieltäytymisen. En mä todellakaan käy mitään keskustelua itseni kanssa, että voiko tässä nyt herkutella vai ei. Mä unohdan koko jutun. Että on onnetonta! Toki herkutella saa, jopa pitää, mutta toivoisin voida kyetä olemaan hieman.. sanotaanko harkitsevampi. Onko sitä suklaata aina pakko ottaa, kun sitä tarjolla on? Tää homma on nyt vähän kun lintua opettais uimaan, mut kai ne jotkut sen oppii.

Kevyempi minä, kevyempi askel?

Olen vuosia sitten laihduttanut paljonkin, ihan tavallisella menetelmällä.. Toisin sanoen siis syömällä a) säännöllisesti, b) terveellisesti ja c) kohtuullisesti. Säännöllisen urheilun uudelleenaloitus tuki tuota painonpudotusprojektiani. Aikaa tuohon projektiin meni vuoden päivät. Alimmillani painoni oli sellainen 60 kiloa, joka on 7-9 kiloa vähemmän kuin mitä nyt olen useamman vuoden painanut. Tovin pysyin noin hoikassa kunnossa, mutta aika pian paino alkoi pyöriä siinä 65 kilon hujakoilla ja lopulta siinä 67-68 kilon korvilla, jossa se on nyt ollut useamman vuoden. Tarkkailen painoani säännöllisen epäsäännöllisesti ja myönnän, että vaa'an näyttäessä satunnaisesti 69 kiloa, manailen mielessäni. 67-68 kiloa on kuitenkin se missä painoni pääsääntöisesti pyörii ympärivuoden ja nuo satunnaiset ylitykset lienee turvotusta tms.

Syön kohtalaisen terveellisesti, mutta vuosiin en ole ruokailujani sen kummemmin miettinyt. Koen asian siten, että säännöllisellä liikunnalla ja huolettomalla ruokavaliolla minun on "ominaista" olla juuri tämän kokoinen. 171 cm pitkänä tyttönä olen kyllä normaalipainoinen, enkä sinänsä koe mitään tarvetta pudottaa painoa tai tehdä näistä asioista elämää suurempia kysymyksiä. Nyt varmaan joku miettiikin, että mitä tuo tyttö tuolla sitten lässyttää :D. Siitä huolimatta usein mietin, että aion pudottaa painoa sinne 65 kilon tietämiin. Nuo ajatukset tulevatkin voimakkaana usein näin syksyllä tai talvella. Maratonille treenatessa en ehkä jaksa keskittyä muuhun! Eikä se ole kannattavaakaan, siinä herkästi mennään ojasta allikkoon ajatellen kehittävää harjoittelua.

Miettimisistä huolimatta en tuossa asiassa ole onnistunut! Miten muutaman kilon painonpudotus voikin olla näin pirun vaikeaa? Tämän alkavan talven aikana kuitenkin (jälleen kerran) pyrin tuohon ja toivoisin keväällä voivan sanoa, että koen minulle olevan "ominaista" painaa 65 kiloa :D. Miksi näin? Nuo muutamat kilot ei varmasti vaikuta ulkoiseen olemukseeni millään tavalla, mutta olisi siitä huolimatta mukava olla kauempana tuota seiskalla alkavaa kauhurajaa! Toisekseen alan olla hieman kyllästynyt siihen, että kertatoisensa perään totean tuon asian tekemättä sille käytännössä kuitenkaan juuri mitään. Juoksufoorumin sivulla on myös käyty mielenkiintoista keskustelua painon vaikutuksesta juoksuvauhtiin. Jossain määrin uskon kyllä tuon asian merkitykseen, koska tiedän kokemuksesta että askel ON kevyempi 64 kiloisena, kuin 68 kiloisena. Toki harjoittelu on avainasemassa, mutta miksi en tekisi siitä itselleni edes hitusen helpompaa?

Ruokavaliossani on kyllä huomattavastikin petrausvaraa, annoskokoja voisin kohtuullistaa ja ruokailun säännöllisyyteen panostaa. Tuo jälkimmäinen ainakin on mulla ihan retuperällä! Toki jos paljon liikkuu, on ruokaakin syötävä enemmän kuin ei liikkuvan ihmisen. Oon aika hyvin nyt passannut pullan syöntiä töissä, mutta tuohon herkutteluun voisin myös nykyistä enemmän kiinnittää huomiota. Ajattelin, että ensi viikolla voisi pitää ruokapäiväkirjaa, jonka sitten julkaisisi täällä blogissa. Miksi vasta ensi viikolla? Koska en halua tilittää teille tämän viikon pikkujoulusafkoja, enkä etenkään niitä pikkujouludrinkkejä. Joita ei ole missään tapauksessa tarkoitus ruveta edes laskemaan :D.

Ainiin, viime viikon puolessa välin aloin olla sairastelun jäljiltä siinä kunnossa, että oikeaakin liikuntaa tuli vähän loppuviikosta harrastettua, viikon liikunnat oli spinningiä 2x60min. ja kertaalleen salitreeni 1h15min. Jälkimmäisestä mojovat domssit tauon päälle. Ja kuvat on muuten jälleen kerran office.microsoft.comista. Mukavaa viikkoa!

Epäsosiaalinen minä

Mä oon siis kolmannen kerran ostanut kortin ajatellen ryhmäliikuntatunteja ja kolmannen kerran joudun toteamaan, että ei se homma vaan ehkä ole mun juttu sitten yhtään. Sinänsä ne tunnit (no joo, olen käynyt ainoastaan kahvakuulailemassa sekä spinningissä) on tosi hyviä ja kyllä siellä hyviä treenejä saa tehdyksi. Eilinenkin spinningtunti ei paljoa jättänyt arvailujen varaan!

Mutta se kaikki oheishärdelli.. En mä vaan jaksa niitä pukukoppeja, jotka on täynnä naisia puhumassa jumpasta, jumppaohjaajista sun muusta. Eilisen tunnin jälkeen olin saunassa ja ne (ilmeisesti "siviilielämässä" toisilleen tuntemattomat ) mimmit jutteli siellä kaloreista tyyliin "oon mä joskus päässyt viiteen sataan" jne. Mulla meni varmaan viis minuuttia ennen kun mä tajusin, että mistä ihmeestä ne edes juttelee. Tottapuhuen tajusin jutun juonen oikeastaan vasta siinä kohtaan, kun tuota "viittäsataa" ruvettiin kääntämään ruoaksi. Siellä puhutaan siitä salista toisena kotina, on tutustuttu ihmisiin.. Jopa niihin jumpan vetäjiin. Eilen illalla tuli vaan sellanen fiilis, että ei hemmetti, mä oon niin väärässä paikassa just nyt!

Toivottavasti kukaan ei vedä tästä avautumisesta hernettä nenään.. Sillä tarkoituksena ei todellakaan väheksyä. Päinvastoin, mäkin haluaisin nauttia tuosta kaikesta niin stressaavasta oheishärdellistä. Mutta kun en vaan nauti. Enkä mä sitten tiedä onko ne tunnitkaan sen väärti, että sitä jaksaisi. Ite mä itteeni siellä tsemppaan. Kai ne samat jutut sais irti kun suunnittelis vähän musiikkeja ja veivais sitä pyörää vaikka ihan yksin pimeessä huoneessa! Ja sit tuo kaikki pitää hoitaa just tiettyyn kellon aikaan. Omatoimisesti sä voit lähteä lenkille tai salille just silloin kun parhaiten sopii. Mut se jumppa on just ja tasan silloin seiskalta vaikka sä olisit valmista kauraa jo kello kuusi. Ehkä mä sitten kuitenkin oon tosi epäsosiaalinen tän mun liikkumisen suhteen. Siitä huolimatta että aika-ajoin kuvittelenkin kaipaavani ihmisiä mun ympärille urheilemaan.

Ruuhkaa se on tuolla monnarin (joka on siis kaupungin omistaman monitoimitalon yhteydessä) salillakin. Ne ruuhkat vaan oppii äkkiä tunnistamaan ja välttämään. Parhaat jumpat on taas aina parhaaseen aikaan. Ja se ihmisten kirjo on siellä vaan jotenkin moninaisempi, on vanhaa ja nuorta, kaikenlaista harrastajaa tai jopa ammatikseen urheilevaa. Pukuhuoneet on hiljaisia, tyypit tulee salille tyyliin juosten ja sitä rataa. Arvotavaroista ei vastaa kukaan, joten kassi on otettava salin reunalle. Varmaan jollain joukkueilla on omat paikkansa missä ne kamojaan säilyttää, en tiedä. Suihkuista saa hakea lämmintä vettä ja kaikki vessan ovetkaan ei aina mee lukkoon. Eikä se haittaa mua yhtään. Oikeastaan mä tykkään just sellasesta.

Ei taida Wannabe Juoksijasta tulla ryhmäliikkujaa. Olenko mä vähän negatiivinen nyt? Ehkä. Sosiaalisuudesta ja kellonajoista puheenollen, laitoin Jlle aamulla viestiä ja ehdotin vähän pidempää höntsälenkkiä. Sovittiin maanantai kello 12. Se on sosiaalista.. Kellonajat sovittu ja kaikkee. Se on just sitä, mitä sosiaalisuutta mä tähän kaipaan. Lenkki- tai salikaveria aina silloin tällöin. Joskus useammin, toisinaan taas en niin kovin koko asiaa ajattele.

Maratonohjelmista

Vuosisadan flunssa alkaa olla olla siinä määrin selätetty, että huomenna on aika palata HIKILIIKUNNAN pariin. Lähes kolmeen viikkoon en siis ole tehnyt mitään mainitsemisen, saati kirjoittamisen, arvoista liikunnan saralla. Kävelylenkkejä ja muuta höpöhöpöliikuntaa kun en varsinaiseksi liikunnaksi laske. Takana on siis sellainen flunssa, että olenko lie sellaista "aikuiselämässäni" sairastanutkaan. Liikunnan lisäksi on aika palata myös tämän blogin pariin. Aika hiljaista on nimittäin ollut niin kirjoittaminen kuin blogien seuraaminenkin. Vuosisadan flunssasta toipuessa kaikki energia on mennyt töihin, arjen askareisiin sekä hyötyliikuntaan.

Ensi vuoden tavoitteita miettiessä on tullut myös selailtua muutamaa juoksuohjelmaa;

• tossu.comin 3.30 loppuaikaan tähtäävää 24 viikon harjoitusohjelmaa
  
• Janne Holmenin vaihtoehtoisille ajoille tähtääviä juoksuohjelmia

Kyseissä ohjelmissa on huomattavastikin eroavaisuuksia (pohjustusta ohjelmiin täällä ja täällä). Holmenin ohjelmassa lenkkikertoja on kolme viikossa kun taas tossu.comin ohjelmassa lenkkikertoja on tuplaten tuo määrä. Tossu.comin lenkit ovat lyhyehköjä ja ohjelma on monipuolinen. Holmenin ohjelma taas on simppelimpi, lenkit hieman pidempiä sekä niille on asetettu selkeät vauhtitavoitteet. Mitäs mieltä lukijat ovat edellä mainituista ohjelmista? Omaan silmään kuusi lenkkiä viikossa puolen vuoden ajan tuntuu aika kahlitsevalta siitä huolimatta että lenkit ovat lyhyitä. Sen sijaan ohjelman monipuolisuus kiehtoo. Holmenin ohjelmissa on tosiaan aika "raakaa" aikakeskeisyyttä, tosin ainakaan tuon "helpoimman" ohjelman noudattaminen ajallisestikaan ei vaikuta kovin vaikealta. Viikkokilometrit ovat hyvin maltillisia ja hieman ajatteluttaa, että näinkö kolmella lenkillä viikossa on mahdollisuus saavuttaa noinkin kovia tuloksia, mihin nuo ohjelmat viittaavat.

Vuorotyössä ohjelmien orjallinen noudattaminen on haastavaa ja toki sitä kuntojuoksijalla on muutakin elämää, joten ei sitä ihan puolta vuotta voi mennä vain ja ainoastaan juoksuohjelman mukaan. Itse olen aika vähän käyttänyt hyväksi valmiiksi tehtyjä ohjelmia. Tulevana harjoittelukautena aion kuitenkin panostaa tuohon asiaan enemmän. Uskon, että noudattamalla jossain määrin jonkun ohjelman periaatteita kiinnitän enemmän huomiota juoksuvauhteihin. Viikkokilometrit olivat menneenäkin kesänä hyvää luokkaa, mutta tavoitteena on panostaa harjoitusten laatuun entistä enemmän. Tavoitteena on myöskin rakentaa itselle juoksuohjelma ja saada tekemisestä entistä tavoitteisempaa verraten aiempiin vuosiin.

Tarkat päivänmäärät maratonille ja puolikkaalle selvinnee tämän vuoden loppuun mennessä, mutta kerrottakoon niistä sitten kun ilmottautumista on laitettu vetämään. Tää loppuvuosi voidaan höntsäillä kaikenmaailman jumpissa ja kuntosaleilla.. Mitenkään väheksymättä niiden tehoa, vaan nimenomaan aion pitää peruskuntoa yllä sen liikunnan parissa mitä sattuu mieli tekemään. Viimeistään tulevan vuoden alusta on kuitenkin palattava aktiivijuoksemisen pariin. Saa nähdä sitten onko se tällä kertaa helppoa vai ainoastaan helpohkoa.Se on siis kaikkien aikojen juoksukesä edessä, jälleen kerran :).

Viikon liikkumattomuudet!

En yleensä sairasta kunnolla kovinkaan usein, minkä voin todeta olevan hyvä asia ihan mielenterveyttäni myöten! Ne normiflunssat kyllä tulee, mutta esim. töistä en ole flunssan takia ollut pois varmaan kolmeen-neljään vuoteen. Huomioitakoon tässä nyt kuitenkin se, että vuoden 2012 vähänkään kovemmat sairastelut onkin ajoittunut siihen kerran kahdessa vuodessa olevaan vapaaseen uuteenvuoteen sekä kesälomaan :D. Ja nyt olisin kyllä nuo pari päivää alkuviikosta joutunut olemaan pois, vaikka se taksi ei olisi selkään peruuttanutkaan!

Jokatapauksessa tää viikko on ollut yhtä maanantaita ja nyt on kyllä ollut se kunnon syysflunssakin. Viikon kulku on ollut kutakuinkin seuraavanlainen: Maanantaina niskat hiton kipeät, kurkku kipeä ja kuumetta. Tiistaina niskat ja kurkku kipeä sekä kuumetta. Keskiviikkoaamuna niskat hieman kipeät, tukkoinen olo ja kurkkukipu vaihtunut migreeniin. Torstaina niskakipu oli jo helpottunut, kunnon yskä ja nuha sekä tokihan se migreenikin illaksi iski. Kuumetta en tiistain jälkeen ole jaksanut edes mittailla, mutta eipä sitä ainakaan eilen enää ole ollut. Nyt tänä aamuna olo tuntuu yskästä ja nuhasta huolimatta kohtalaisen normaalilta, eikä unentarvekaan enää viime yönä ollut niin valtava. Kaikesta tuosta päätellen voin lienee jo näin perjantai-aamuna kertoa, että viikon liikunnat on pyöreät nolla yhtään mitään!

Sairastelu tuskin sopii yhtään kenellekkään, mutta totean silti, että tää sairastelu ei vaan kertakaikkiaan sovi mulle! Alkaa olla viikon päivät siitä, kun olen viimeksi harrastanut minkäänlaista liikuntaa. Sen lisäksi, että sairastelu ei sovi mulle, myöskään liikkumattomuus ei sovi mulle! Se tekee mut kiukkuiseksi sekä alakuloiseksi! Oon suurinpiirtein joka ilta käynyt nukkumaan sillä mielin, että olispa huomenna niin hyvä olo, että voisin päättää meneväni sitä seuraavana päivänä lenkille tai salille. No eilen täytyi jo tuosta ajatuksesta luopua ja kelata, että kyllä tässä nyt täytyy muutama päivä palautua ja ensi viikko on uusi viikko.

Sen verran järkevä kuitenkin oon, että tiedän sairaana liikkumisen riskit, jälkitaudit. Se voi "parhaimmillaan" olla vain pitkittynyt flunssa tai pahimmillaan sydänlihastulehdus tai keuhkokuume. Sinänsä en noita jälkitauteja pelkää, mutta tiedän olevani huono lepäämään ja siitä syystä yritän pitää kyseiset asiat mielessä. Mulla on myös muutama tuttava, joille kyseiset flunssan komplikaatiot iskenyt siitä huolimatta että he kokivat jo olevansa kunnossa aloittaessaan treenauksen. Useiden kuukausien liikuntakieltoon nähden ei yksi ylimääräinen lepopäivä todellakaan tee hallaa! Liikunta on myös hyvä aloittaa kevyesti ja omaa oloa kuunnellen.

Jottei tämä postaus menisi kokonaan valittaessa, niin todettakoon olon olevan nyt kuitenkin sen verran hyvän että pääsen viikonloppuna töihin. Joo, siis ihanaa mennä viikonlopuksi töihin! Tämänkaltainen kirjoittaminen on kaikinpuolin sen verran harvinaista herkkua, että aion toistaa sen vielä kerran: Mun mielestä on ihan sikakivaa mennä viikonlopuksi töihin!!!

Kuvapostaus Kolilta

Näin marraskuun kunniaksi ajattelin palata hetkeksi lokakuun huippuhetkeen, nimittäin Vaarojen maratoniin. Kamera ja kirjoittaja on viimeinkin yhtäaikaa tietokoneella jolla toimii USB-liitäntä. Kirjoittaja ei kyllä ole kuvaaja ja kamerankin taso on jäänyt tuonne vuosituhannen vaihteeseen, pahoittelen siis kuvien huonohkoa laatua.

Auton nokka siis starttasi Keski-Suomesta kohti Pohjois-Karjalaa ja kohti Kolia matkatessa maisematkin kävivät aikalailla mäkisimmiksi. Mökkimme sijaitsi päijänteen rannalla reilut kymmenen kilometriä Kolilta. Kyseistä majoitusta voin kyllä suositella muillekkin Kolin matkaajille. Kyseessä oli yksi Larin Lomien mökeistä ja lisätietoa mökeistä voi katsella täältä linkistä.

 Ilta meni mökkiin sekä sen ympäristöön tutustuessa. Lisäksi kävimme Ukko-Kolilla ihastelemassa maisemia ja ottamassa vähän ennakkotunnelmia. Kalastusta harrastavan mieheni oli tietenkin päästävä muutaman kerran myös heittämään virveliä!

Illalla haettiin kisatoimistosta vermeet sekä laitettiin omia kamppeitamme valmiiksi odottamaan aamua. Kuoresta löytyi nilkkaan kiinnitettävä chip, ranneke jolla pääsi ruokailemaan (meillä jäi kyllä keitot syömättä), kilpailun kartta sekä numerolappu hakaneuloineen. Näiden lisäksi pakollisena varusteena oli puhelin vesitiivisti pakattuna. Numerolappujen kanssa sai hieman taiteilla; osa porukasta laittoi numeron reiteen, itse taittelin sitä hieman pienempään muotoon, jotta juomarepusta sekä numerolapusta ei koituisi matkan varrella ongelmia. Karttaa en joutunut vilkaisemaan kertaakaan, joten aikalailla hyvin oli reitti merkattu.

Sängylle on koottuna kaikki kisan aikana käyttämäni/mukana kantamani varusteet (lukuunottamatta alusvaatteita, urheiluun käypät alkkarit sekä liivit tietenkin!)

Päälle:

• alle lyhythihainen T-paita, Nike
• päälle pitkähihainen juoksupaita, Nike
• pitkät juoksutrikoot, SOC
• päälle lyhyet juoksutrikoot, Nike
• kompressiosukat, Zero Point + juoksusukat, Nike
• putkihuivi, Rukka
• kengät, Salomon Speedcross
• juomareppu, Camelbak Octane XCT
• hanskat, jotkut halvat!

Mukaan:

• ensimmäisessä kuvassa näkyvät pakolliset kamat
• geelejä 3 annosta x tunti x 7 tuntia, Dexal ja Maxin (maalissa taisi olla kuutisen annosta jäljellä)
• hedelmäsokeria, Dexal (muutaman söin)
• merisuolaa (Käytin! Aikalailla ennakoivastikin sen järveen tippumisen jälkeen..)
• Mars ja Snickers patukka (ensimmäinen jäi syömättä ja jälkimmäinenkin maistui ihan pahville!)
• vaihtosukat 2x (Tuskin olisin vaihtanut vaikkei ne olisi kastuneetkaan)
• känny+vesitiivis pussi, Ortlieb (Toimii, testattu :D)
• parisen litraa vettä (olisi riittänyt, vaikka vähän otinkin viimeisellä pisteellä täyttöä)

Yö tuli nukuttua just niin huonosti, kun jännittynyt ihminen nukkuu vieraassa paikassa. No siinä vaiheessa se ei enää haitannut. Aamupalaksi puuroa, rahkaa ja mustikoita. Juomaksi tuoremehua, pari kuppia kahvia ja vettä+maltoa. Aamupala tuli nautittua parisen tuntia ennen suoritusta ja aika oli just hyvä.

Yläparkkipaikat oli varattu ultrajuoksijoille ja me tavalliset maratoonarit saimme kuljetuksen hiihtohissillä kohti Ukko-Kolia, jossa sijaitsi maali. Lähtö oli tuolla alaparkkiksella, sen sekä Ukko-Kolin huipun välillä kulki toisessa kuvassa oleva maisemahissi.

Mieheni sekä Jn vaimo Katja katselivat juoksun lähdön ja rupesivat sitten viettämään päivää keskenään. Myös he kävivät lenkillä ja ihastelivat Kolin maisemia. Ihan kyllä parhaat kannustusjoukot oli meillä, eikä vähiten Katjan puuhamaan hienon kyltin takia! Maalissa he olivat tietysti vastassa ja aikalailla heti lähdettiin kohti mökkiä...

...äkkiä siis vaatteet kuivumaan, saunaa, ruokaa, juomaa ja nauttimista! Illalla oltiin hotellilla juhlimassa, siellä(kin) tunnelma oli kyllä niin mainio!

KIITOS VIELÄ KERRAN MUN MIEHELLE, JLLE, KATJALLE, JÄRJESTÄJILLE SEKÄ KANSSAKILPAILIJOILLE!

Talvi tulee!

Edellisessä postauksessa kertomastani onnettomuudesta taidettiin todella selvitä vain säikähdyksellä. Niskat oli nimittäin tänä aamuna jo huomattavasti paremmassa kunnossa. Flunssa sensijaan jyllää itsepintaisesti edelleen. Tämä ja huominen menee siis sairastuvalla, mutta toivottavasti perjantaina pääsisi töihin ja mahdollisimman pian jo liikkumaankin. Viikonvaihteessa sai Jyväskylä aika reippaasti lunta niskaan ja tuo lumipeite on itsepintaisesti pysynyt maassa ainakin tähän päivään saakka.

Talvi se on siis vääjämättä tulossa. Tuo talveen orientoituminen on vaan omalla kohdalla aina aika hidasta. Olen nyt parina viime vuonna juossut maratonin myöhään syksyllä ja jotenkin päässäni kuvittelen olevan kesän aina siihen saakka. Mun kesä on siis loppunut reilu kolme viikkoa sitten ja nyt on jo lunta! Monet juoksua harrastavat siirtyvät talvella hiihdon pariin. Mä en ole tuosta hiihdosta innostunut, paitsi ajatuksen tasolla. Haluaisin siis haluta hiihtää, mutta kun en vaan halua!

Junnuna olen kyllä hiihtänyt paljonkin, joten väitän ettei se nyt ihan ennakkoluuloakaan ole. En sitäpaitsi pitänyt siitä silloinkaan, vaikka olin jopa keskitasoa parempi hiihtäjä. Taidan siis pysytellä tämänkin talven tuon juoksemisen ja sisäliikunnan parissa. Muutamana keväänä olen kyllä katsellut suksia ihan mielenkiinnosta, mutta näin syyspuolella talvea tuntuu vaan, ettei mikään talvitouhu innosta sitten pätkän vertaa. Ehkä tuokin kertoo jotain tästä mun hitaasta orientoitumisesta. Mites te lukijat? Mulla on kuitenkin voimassa yksi haaste liittyen talviliikuntaan.

Oon nimittäin luvannut mun pikkusiskolle laskea lumilaudalla mikäli hän juoksee puolimaratonin. Mun sisko on sellainen talviliikuntahörhö, että oksat pois. Jostain ihmeen syystä se nyt luulee että tuo episodi tapahtuu tulevana talvena, mutta jos puolimaraton on vasta toukokuussa, niin tietääkseni ja toivoakseni ei silloin kyllä yksikään laskettelukeskus ole enää auki! Joten kaiken järjen mukaan tuokin talviliikuntatapahtuma saa odottaa ensi talveen.

Jalankulkija vs. tila-auto

Tässä on lähes viikon päivät oltu blogihiljaisuudessa. On vaan ollut niin tolkuttoman kiire, ettei ole kerinnyt päivittelemään tänne. Viikonloppu meni niin haipakkaan miehen ystävän häitä sekä heidän pienen tyttövauvan ristiäisiä juhlien, että nyt kun yrittää palautella mieleen viime viikon liikuntoja, niin tuntuu että siitä ompi ikuisuus. Jokatapauksessa viime viikko (taisi?) sisältää pari salitreeniä, yhden kahvakuulan ja muutaman juoksulenkin.

Tämä viikko tuleekin sitten olemaan todella hiljainen, kahdestakin syystä. Ensimmäinen on flunssa, joka eilen iltana jo muutenkin niin kurjaan oloon työnsi itsensä. Toinen on sunnuntaina sattunut pieni onnettomuus. Kävin siis sunnuntai-iltana totteuttamassa kansalaisvelvoitettani (toisin kuin lähes puolet "lajitovereista") ja palasin äänestysreissultani kaupungista Laajavuoreen bussilla. Siinä sitten bussia odotellessani mun päälle peruutti tilataksi.

Kyllä, siinä bussipysäkillä kävelytiellä paikallaan seistessä jysähti suoraan selkään/takaraivoon. Ei se kovaa tullut, kun en edes kaatunut. Hetken kyllä kelasin asentoa, et mitä ihmettä, heittikö joku mut kenttään vai mitä tässä tapahtuu?? Säikähdin tietty ihan sikana ja koko kroppa meni ihan veltoksi. Eipä siinä juuri tullut mitään ajateltua, mutta eipä ajatellut kuskikaan, kun se vaan kysy että sattuko, hyppäs takas autoon ja jatkoi peruuttamista. No ilta meni ihan ok, mutta seuraavana päivänä olikin sitten tuo niska/kaula/yläselkä niin pirun jumissa ja kipeä.

No olihan se sitten lääkäriin mentävä eilen ja eilisillan sekä tämän aamun oon nyt sitten pois töistä, huominen ja torstai on ihan virallisia vapaapäiviä. Tokihan se flunssakin sitten tähän vielä itseään työntää.. Toivottavasti tää niskasärky nyt helpottaisi kohtalaisen pian, mitään erityistä halua mulla ei ole passailla jumppia taikka lenkkejä, varsinkaan noin typerän jutun tähden. Silti täytyy olla tyytyväinen, ettei siinä sen kummemmin käynyt. Jalankulkija vs. tila-auto tilanteessa tuo ensimmäinen on kyllä aika heikoissa asemissa... Jos ei satu olemaan Pelicansin jäkispelaaja: (:D)

Olkaahan varovaisia!

Kohti kahvakuulatuntia!

Eilen aamulla kävin vetämässä monitoimitalolla tässä taannoin suunnitellun salitreenin. Kroppa tuntui aika tuoreelta ja kävi jopa mielessä, että kohtapuoliin voisi hieman kokeilla nostaa harjoituspainoja. Eilen en sitä kuitenkaan tehnyt, sillä tälle aamulle on varattuna kahvakuulatunti Killerin liikuntakeskukseen. Ja hyvä, etten tehnytkään, sillä pieniä domsseja tässä on siitä huolimatta nyt ilmoilla! Ajattelin siis hommata kymmenen kerran kortin tuonne Killerille. Siitäkin huolimatta, etten mikään ryhmäliikuntaihminen olekaan. Ja vastoin aiempia kokemuksia, aion kokeilla myös muita jumppia, kuin spinningiä.

Periaattessa tuo ryhmäliikunta on ihan kivaa, mutta oon silti selkeesti sellainen yksinäisiä lajeja harrastava ihmistyyppi. Tykkään touhuta ja suunnitella kaiken itse. Toiset kaipaa ohjaajasta tsempparia, musta taas tuntuu, että tuo tsemppari saattaa joskus jopa sotkea oman pään sisällä käytyä tsemppausta. Lisäksi kavahdan vähän sitä, että täytyisi vapaa-ajalla olla menossa johonkin tiettyyn kellon aikaan. Mulle sopii se, että lähden lenkille heti kun siltä tuntuu, tai vaihtoehtoisesti vasta kun siltä tuntuu. Jokatapauksessa tulen lenkille lähtemään, vaikkei sille ole tiettyä kellonaikaa määriteltykään.

Miksi siis salikortti? No tuo salikortin hankinta sovittiin parin työkaverin kanssa ja kyllä musta tuntuu, että se voisi olla hyvää vaihtelua tähän yksin puurtamiseen. Meillä oli suunnitelmissa käydä kerran viikossa jollakin ohjatulla tunnilla. Näin tuo kortti kestää sopivasti sinne vuodenvaihteeseen. Salitouhuni aion hoitaa jatkossakin monnarilla. Lenkilläkin on tarkoitus käydä. Liikuntamääriä on tarkoitus pitää yhtä korkeina kuin Vaarojen maratonin alla, mutta vuodenvaihteeseen saakka aion tehdä sitä, mikä sillä hetkellä tuntuu kaikkein mielekkäimmältä.

Ensi vuoden alusta on tarkoitus taas suunnitelmallisemmin ruveta juoksemaan. Tuon lihaskuntotreenin toivon kyllä jäävän osaksi liikuntaviikkoja vaikka viikottaiset juoksukilometrit nousisivatkin korkealle. Ajatuksena olisi myös tässä talven aikana katsoa vähän syömisten perään. En ole ylipainoinen eikä mulla ole mitään laihduttamisen tarvetta, mutta ei lienee haittaa olisi, jos paino muutaman kilon tippuisi. Tuo pieni painonpudotus voisi tälläiseen syys-/talvihöntsäilyyn sopiakin. Varsinaiseen maraton treenaukseen ei kuitenkaan (ainakaan itsellä) sovi minkäänlaiset painonpudotus -ajatukset. Siinä saattaa helposti mennä ojasta allikkoon ja kehitys ottaakin takapakkia.

Mutta nyt tää lähtis sinne kahvakuulatreeniin, heippa!

P.S. Oon tosiaan joskus sitä painoa tiputtanutkin, siitä jonkin verran Taustaa -välilehdellä blogini yläreunassa. Käykäähän lukaisemassa, jos kiinnostaa :).

Oih, mikä viikonloppu!

Viime viikon liikunnat jäi nyt kyllä aika vähäisiksi; salitreenejä 2x n. 60min, juoksukilometrejä 16 n. 90 min., yhdellä lenkillä porrastreenit Harjulla, n.15min. Nopealla laskutoimiksulle liikuntaa siis viime viikolle 3h 45min. Tuota viimeistä treeniä täytyy kyllä hieman avata, perjantaina juoksin n. 5km harjulle, jossa tamppasin portaita kolme kertaa huipulle. Askelmia noilla portailla on n. 115 ja melko hapottavalta tuntui viimeinen nousu. Kävelypalautuksilla alas ja sitä rataa. Varmaan edellisiltainen salitreenikin painoi sen verran, että kun noilta portailta lähti takaisin himaan sitä vitosta hölkkäämään, niin tuntui kuin olisi jalat vaihtunut porrastreenin aikana.

Tässä on vielä kesä Neron portailla!

Jos tuo liikunnan harrastaminen jäi viime viikolla vähiin, niin loppuviikon muuta tarjontaa oli sitten sitäkin enemmän! Viikonvaihde meni aika lennokkaasti alkaen jo torstaisesta Jypin pelistä n. 2h. Perjantai-iltana lähdettiin sitten työkaverin kanssa extempore Cheekin ja Kuningasidean keikalle, n. 2h ja lauantai-iltana tiedossa oli stand uppia Ilokivessä (a´la Zaani, J-P Kangas, Niko Kivelä ja Heikki Multanen) n. 90 min. Tän muun tarjonnan osuus oli siis huikeat 5.5h ja tuohon päälle vielä kaikennäköistä muuta ajanviettoa ihanien ihmisten kanssa hyvän ruoan ja juoman parissa!

Niinkuin nyt arvata saattaa, niin Cheekille olin tottakai ihan myyty. Tuo Kuningasidean keikka oli kuitenkin illan yllätypläjäys. Oon aika vähän bändiä kuunnellut, eikä ne biisit levyltä niin hyvin aukeakaan. Livenä bändi oli kuitenkin huikea; hyvä ja iloinen meininki lavalla. Suosittelen kyllä kaikkia vierailemaan kyseisen orkesterin keikalla. Etenkin Suurmiehet -biisin kajahtaessa ilmoille, melkein kylmät väreet meni.

Huhheijaa, takana on siis sellainen viikonloppu, että arkeen palaaminen on aika vaikeaa. Lauantaista sunnuntaihin meillä kyläili mun rakkain lapsuuden ystävä miehensä (sekä vielä vatsassa majailevan vauvansa :) ) kanssa. Ja on se niinkin, että aina kun mä lähden Rinskulta taikka ne meiltä, tulee mulle niin haikea fiilis. Olis niin huippukivaa asua samassa kaupungissa! Töiden suhteen aluilla olevasta viikosta on tulossa aika raskas.. Tai en mä tiedä raskas, mutta ainakin aikaa vievä. Edessä on nimittäin tästä illasta alkaen kolme iltaa, yksi aamu ja vielä perjantaina iltavuoro. Huoh. Nyt on kuitenkin lähdettävä veivaamaan pieni lenkura tonne purtsille. Se on mun apukeino tässä arkeen palaamisessa!