lauantai 27. helmikuuta 2016

Henkilökohtaista ja yleistä pohdintaa bloggailusta

Aika ajoin mediassa törmää juttuihin, jotka tavalla tai toisella käsittelevät ilmiötä kateudesta sosiaalisessa mediassa ja ilmeisesti siitä on tehty ihan tutkimuskin, että Facebook lisää ihmisten masennusta. Itse en kovin paljoa ole törmännyt ilkeisiin kommentteihin blogeissa, mutta jos olen, on ne poikkeuksetta löytynyt aika huoliteltujen blogien kommenttibokseista. Kuinka paljon kateudella ja ilkeydellä on yhteyttä? Luulisin, että jonkin verran. Toki osa ilkeilee vaan ilkeyttään ja osa kokee vahvasti kateutta ilman ilkeilyä. Toinen asiaan liittyvä juttu on se, että saatetaan ajatella vaikkapa nyt blogin olevan sitä kautta jollain lailla "feikki".

Lenkki onnistui, selfie ei. Kuva, jota ei ehkä koskaan olisi pitänyt
säilyttää, saatika julkaista!

Musta nämä ilmiöt on jollain lailla outoja, koska kai tänä päivänä jokainen ymmärtää sen, että sometotuus ei ole kokototuus. Jokainen myös antaa itsestään sosiaalisessa mediassa vain osan ja näin se aika pitkälle menee myös oikeassa elämässä, vaikka sosiaalista elämää on tottakai huomattavasti helpompi kontrolloida. Se, etten pääsääntöisesti kirjoita täällä paskoista päivistä, huonoista tavoista, ilkeistä sanoista tai vaikka siivottomasta kodista ei todellakaan tarkoita etteikö sellaista koskaan olisi. Se ei myöskään tarkoita sitä, että haluaa antaa itsestään "tietynlaisen kuvan", vaan ainoastaan sitä, että pääsääntöisesti mukavista jutuista on mukavampi kirjoittaa. Toisaalta tykkään myös käsitellä elämän rosoisia puolia aina tiettyyn rajaan saakka. Jos mulla on paska päivä ja kiukuttaa, niin en mä oikeassakaan elämässä suodata sitä muiden niskaan.

Vaikka kuinka olen (ihan oikeastikin) järjestyksen ja siisteyden ihminen, niin kyllä meillä
lojuu välillä sukset eteisessä, lenkkareita siellä sun täällä...

...hikiset ja kuraiset urheilu- tai kalastuskamat sulassa sovussa yrttien, chilien ja muiden kukkasten kanssa.
Tässäkään en nyt oo yhtään varma onko kyseessä puhtaat ja suoraan pyykkitelineeltä
käyttöön otetut kamat :D.

Jolla kulla toisella kirjoittamisintressit saattaa olla toiset ja tänä sosiaalisen median aikana minä sitten valitsen ne jutut, mitä haluan lukea. Missään nimessä mun ei tule ruveta tuomitsemaan kirjoittajaa tuotoksensa takana. Mun kohdalla tämä blogi ei juurikaan eroa siitä oikeasta minästä. Wannabe Juoksija on aika pitkälle siis sama kuin Taru. Noin niinkun omasta mielestä näin, mutta tosiasiassa mä itse en varmaan ole paras henkilö vastaamaan siihen. Jossa kussa toisessa blogissa tilanne saattaa olla eri, mutta ei siinä mun mielestä ole kysymys feikkaamisesta tai mistään ristiriidasta, vaan lähinnä "tyylivalinnasta". Jokainen bloggaaja, taikka muuten enemmän tai vähemmän ajatuksiaan julkisesti jakava, antaa itsestään tietynlaista kuvaa jakamiensa asioiden myötä. Sitä samaahan me loppuviimein teemme myös kanssaihmisten keskuudessa.

Jos olisin ruoka-/sisustusbloggaaja ja toivoisin paljon yhteistyöpostauksia Iittalan kanssa,
niin tällä otoksella se ei ainakaan onnistu!

Omalla kohdalla tällaisen blogin pitäminen tässä elämäntilanteessa on helppoa, kiitos tämän niin ihanan tasapaksun elämäni, sitä on helppo jakaa. Tilanne saattaisi olla eri, jos mun elämässä kävisi jotain mullistavaa, tämä mullistava olisi pinnalla todellisessa elämässä vahvasti ja jostain syystä en haluaisi sitä julkisesti jakaa. Jos läheinen sairastuisi? Jos itse sairastuisin? Jos menettäisin jonkun? Jos saisin lapsen? Kaikki nämä ja moni muukin, on asioita, jolloin bloggaamista, sen avoimuutta ja mahdollisesti jatkamista itse punnitsisin.

Itse en myöskään tee, saatika hanki, asioita sen vuoksi, että voisin kirjoittaa niistä blogiin. Silti ymmärrän heitä, jotka näin toimivat. Heillä bloggaaminen on ehkä astetta pidemmällä, jopa ammatti. Myönnän silti, että kyllä blogia ja aiheita tulee mietittyä siellä sun täällä liikkuessa. Väittäisin, että blogin (tai ylipäänsä kirjoittamisen) ansiosta maailmaa katsoo ehkä vielä tarkkaavaisemmin, mitä ilman tätä harrastusta. Sekä oma että muiden kirjoittaminen inspiroi syvälliseen ajatteluun, joka on tosi ominaista, pohdiskelija kun monessa asiassa olen. Pääsääntöisesti tykkään myös tehdä sitä ääneen.

Millaisia asioita itse pohdin liittyen blogiin tai sosiaaliseen mediaan?
  • "Susta ei kyllä tiedä ootko lintu vai kala", sanoi eräs some-alalla työskentelevä kaveri mun Facebook-profiilista vuosia sitten analysoidessaan meidän kaikkien faceprofiileita. Niin, no. Aika vähän, oikeastaan todella vähän, jaan Facebookissa mitään henkilökohtaista. Silti pidän blogia, johon annan keskimäärin aika paljon ja mielestäni myös rehellisesti itsestäni. Ristiriitaista, ehkä. En ole esimerkiksi laittanut yhtään kuvaa Jarpasta Facebookiin ja profiilistani voi olla vaikea tietää seurustelenko edes. Se vaan aikanaan meni niin ja koska J ei kuulu (ajatelkaa, on vielä ihmisiä jotka ei kuulu!) faceen, oli musta jotenkin huono idea jakaa vaikkapa kuvia hänestä siellä. Toisaalta, hän on kuitenkin pienessä määrin päätynyt tänne blogiin, että se siitä sitten! Toki en vastoin hänen suostumustaan täälläkään sooloile...
  • ...kuten en myöskään muiden ihmisten suhteen. Pääsääntöisesti kuvat mun blogissa on joko musta itsestäni, mun henkilökohtaisesta elinympäristöstäni tai julkisilta paikoilta. Mukana on kuitenkin vuosien varrella ollut kuvia myös joistain kavereistani taikka etenkin sisaruksistani ja jokaiseen kuvaan on pyydetty lupa. Lisäksi kirjoitan ystävistäni anonyymisti ja myös tarkkaan harkiten. Vaikka kuvaaminen julkisella paikalla on sallittua, niin silti musta hyviin tapoihin kuuluu miettiä haluaako kanssaeläjä naamaansa sun kännykkään saatika sitten julkiseen blogiin.
  • Kuten meidän kaikkien, myös mun elämässä, on ollut haasteita. Niin lapsuudessa, nuoruudessa, aikuisuudessa ennen tätä blogia ja myös tämän blogin olemassa olon aikana. Tai oikeastaan kyse voi olla mistä tahansa elämäntapahtumasta, myös positiivisesta. Useimmin ihmiset kuitenkin haluavat varjella niitä kipukohtia. Osasta voisin omasta puolestani kirjoittaakin, mutta koskan pidän tätä blogia omalla naamallani, täytyy aina miettiä, että moni tapahtuma taikka asia koskettaa usein myös montaa muuta ihmistä. Tavallaan sitä osaa, minkä itsestäni ja elämästäni täällä (tai missä tahansa) jaan, määrittää myös muut ihmiset. Se, mitä omalla kohdallani tunnen oikeaksi, voi jonkun toisen kohdalla olla muuta.
  • Blogissani en myöskään voisi ikinä kuvitella kirjoittavani vaikkapa intiimejä parisuhdejuttuja. En vaikka Jarppa vaatisi :D. Aika vähänlaisesti käsittelen myös työtäni, joka nyt tällä alalla onkin ymmärrettävää. Jostain syystä se on vaikeaa vaikka aihe omaan työhön suoraan liitykään. Viime viikolla erinäisten uutisten kirvoittamana kirjoittelin yleisluontoisten postauksen hoitotyöstä, mutta tuonne luonnoksiin se sitten kuitenkin jäi. Yhteiskunnallisia kysymyksiä olisi mielenkiintoista käsitellä joskus laajemminkin, kuin blogin aihepiirin osalta, mutta eipä ole tullut kirjoiteltua.
  • Plagiointikysymyksissä oon kyllä tarkka. Samoin kun mainontaan liittyvissä jutuissa. Kunnioitan myös blogeja, jotka näin toimii. Kuva-asioiden kanssa oli itselläkin alkuvuosina hankaluuksia, netissä kun pyörii jos jonkinmoista meemiä, inspiraatiokuvaa sun muuta. Ihan kaikista helpoimmalla kuitenkin pääsee, kun hakee kuvituskuvat ja lisenssit vaikka sitten tietokannoista, jotka niitä tarjoaa.
  • ...muutenkin oon aika tiedeorientoitunut, joten pyrin välttämään paasaamista asioista, jotka ei perustu tutkittuun tietoon. Niin, no. Pyrin kyllä välttämään liian pitkälle vietyä kaikenlaista paasausta tai yhden ainoan totuuden julistamista. Eiköhän blogini kieli ja tyyli viestitä sen, etten ole ravinto- tai liikuntatieteilijä. Todellakin on kiva, jos joku saa inspiraatiota, mutta mulle toimivat jutut ei todellakaan toimi kaikille. Eikä tottapuhuen aina edes itselle, kuten mennyt leuanveto-ohjelma osoitti, hah!
  • Sen sijaan en ole tarkka oikolukija. En ole sitä nimenomaan tässä blogissa, vaikka esimerkiksi koulutehtäviä hion todella tarkalla silmällä. Joskus myös visuaalisuus ratkaisee. Aika usein tänne päätyy myös liian pitkiä taikka kieliopillisesti huonosti aloitettuja lauseita. Ehkä se osaltaan myös kuuluu kirjoitettuun puhekieleen ja olen ikään kuin hyväksynyt sen. Lisäksi tää harrastus veisi ihan kohtuuttomasti aikaa, jos tätä kieliopillisesti tekisi pedantisti (ja vielä mielenkiintoisesti :D).
Siinäpä listattuna omia ajatuksiani. Niin, vain omiani. En missään nimessä kuitenkaan ajattele, tai edes halua, että kaikki maailman muut bloggarit ajattelevat tai toimivat samalla lailla. Ihmiset kirjoittavat hyvinkin erilaisista asioista ja hyvinkin vaihtelevalla avoimuudella, hyvä niin! Olisihan tämä muuten aika tylsää. Omat fiilikset on kuitenkin hyvä selvittää, että kykenee toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla oikein ja tällä en tarkoita mitenkään yleisluontoisesti oikein vain oman tuntemuksen mukaan oikein.

Kuvituskuva hypoteettiseen postaukseen, joka kertoo ihanasta päivästä metsässä ja kuinka suomalainen superfood on hyvää. No, mustikoita saatiin, kotimatkalla riideltiin jostain, mökötettiin ja kaikkia vitutti. Taisin sitten jättää aikomani postauksen kokonaan kirjoittamatta. Jälkeen päin kyllä naurattaa ja kyllä me joku toinen kerta myös ihan
onnistunutkin marjanpoimintareissu tehtiin :D.






Tulppaaneja tosiaan rakastan!
Jopa niin paljon, etten malta heittää niitä pois (eikä tämä ole lähimainkaan pahin!)








On tämä vaan kiva harrastus,blogi nimittäin.
Kiitos siis (taas kerran!) teille lukijoille, niin hiljaisille ja äänekkäille.
Sekä myös muille kirjoittajille. Ihan tosi paljon uutta luettavaa sain taas teidänkin suosituksista, jee!

2 kommenttia:

  1. Minulla on aika samankaltainen suhde somemaailmaan. Facebookissa päivitän todella vähän mitään, läheisistäni en julkaise kuvia ilman heidän lupaansa ja lapsista en kuvia julkaise lainkaan - saavat itse päättää aikanaan, miten haluavat verkossa esiintyä. Jotkut ovat paljon minua avoimempia ja sekin on ihan ok, minulle vain sopii tämä tapa.
    Jotenkin hassusti tuntuu välillä siltä, että blogimaailma on jotenkin erillään muusta maailmastani. Blogissa kerron itsestäni lopulta paljon verrattuna muuhun someen, mutta kovin rajattua kerrontani on kuitenkin blogissakin. Parisuhdepostauksia ei kannata odotella minulta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vähän sellanen fiilis, että täällä blogimaailmassa seuraa sellaiset ihmiset, ketkä oikeesti on kiinnostuneita ja ehkä siks on helpompi jakaa asioita.. Vaikka tavallaan jakaakin niitä ihan vieraille. Facessa on taas paljon puolituttuja ja silti vieraita, ketkä seuraa ja osan kanssa ei juuri yhteisiä intressejä ole.

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3