Wannabe Juoksijan Ruka-adventures, osa 1

Kesä(!)lomaa on takana nyt aika tarkkaan viikonpäivät. Parhaillaan vaihtuvan viikon kulutimme Rukalla puoliaktiivisella lomareissulla. Bloggailein tuosta reissusta kirjoitusfiiliksestä riippuen päivän taikka kaksi kerrallaan, jotta homma ei menisi liian sottaiseksi. Kuvissa esiintyy, jos ihmisiä esiintyy, enimmäkseen Jara. Mun älypuhelin oli ainoa kamera, koska Jara ei sellaista omista. Tuskin myöskään tulee omistamaankaan niin kauan, kun on mahdollista omistaa ihan vaan tavallinen puhelin. Päivityksethän menee jotakuinkin viikon myöhässä, koska mitään tietokonetta meillä ei reissussa ollut (eikä toivottavasti tule olemaan jatkossakaan) ja niin älypuhelin ei tuo munkaan puhelin ole, että sillä jaksaisi blogia päivittää. Tästäpä tää nyt kuitenkin alkaa. Wannabe Juoksijan Ruka-adventures.

Päivä 1

Maanantaina uudenkarhean Maseratin parikytvuotta vanhan Mitsubishin nokka suunnattiin kohti Ruka tunturia aamulla kello viisi. Edessä oli 80 poronkuseman (600 kilometrin) mittainen ajomatka. Perillä oltiin joskus seitsemän kahdeksan tunnin päästä lähdöstä. Ei se niin tarkkaa ole, etenkään lomalla saati lomalla pohjoisessa. Tää oli ehkä mun kolmas taikka neljäs kerta Oulun yläpuolella, joten mikään kokenut lapinmatkailija en ole. Jara sensijaan on siellä reissaillut vähän enemmänkin.

Via Karelia

Taukokahvi jossain (Suomussalmella?)

Mökille päästyä lähdettiin aika heti vuokraamaan mulle pyörää RukaStoresta. Mökkeröiseltä oli matkaa Rukalle ehkä jotain kymppikilsan verran. Ihan tarkkaa suunnitelmaa meillä ei ollut edes reissun kestosta mutta vuokrasin sen pyörän perjantaihin saakka eli neljäksi vuorokaudeksi. Hinta oli 57€, mun mielestä ihan kohtalainen (?). Pari rundia heitin siinä pihamaalla ja tietty aloitin tuttuun tyylin tän uuden, ainakin tuon viikon, kestävän pyöräilyharrastuksen. Nimittäin vähän "polkasemalla" Rukan laelle ja vähän "oikaisemalla" tuosta metsän poikki. Ilman karttaa tietenkin. Taikka oli mulla kartta. olin nimittäin napsassut kuvan merkityistä hiihtoladuista. Olin kuitenkin niin fiiliksissä, että en mitään karttoja katsellut (ja myöhemmin mulle myös selvisi, että niistä tuskin olisi hevonpaskanvertaa ollut edes hyötyä).

Poroja oli jokapaikassa vaikkei oltu täysiä Lapissa

Vähän polkaisin

Jara oli tietty yhtä fiiliksissä kalasteluhommeleista, kun mä siitä pyörästä. Se osti itelleen seuraavaksi päiväksi luvan Kuusinkijoelle perhostelemaan, mutta toki meidän piti jo heti illasta käydä tarkastamassa lähilampi ja lähijoki. Joki osottautui aika pieneksi, mutta lammella tuli hetki kalasteltua.

Iltakalassa

Väärät välineet mukana. Kuulemma.

Päivän saldo: 12km pyöräilyä jos jonkilaisissa mäissä ja metiköissä, nolla kalaa ja superinnostunut fiilis.

Päivän ajatukset ja opit: Ihanaa olla hiljaisuudessa. Poroja, niitä on jokapaikassa, vaikka ollaan Pohjois-Pohjanmaalla, eikä edes Lapissa. Ihan ehtana pohojalaisena on hassua ajatella että muka edes on missään, millä olis mitään tekemistä Pohjanmaan kanssa. Mun mielestä oltiin Lapissa. Ihan varmana oltiin. Kerta porojakin on.