Kuulumisia viime viikolta

Viikko (vai peräti reilu?) edellisestä postauksesta ja se viikko on mennyt nopeammin kuin yksikään viikko ehkä koko vuonna. Touhua on riittänyt niin, ettei koneella juuri ole tullut istuttua. En oikein tiedä kirjoittaisinko viimeaikaisista liikunnoista, perheen kanssa vietetystä ajasta, sekotetuista unirytmeistä, kuntoutuskuulumisista, hääjuhlista vai hölkkäkokeiluista, joten kirjoitetaanpa silleen listätyllisesti vähän kaikesta, mitä mennyt viikko sisällään piti:

• Juhannuksen valvoskelut ja vähäinen uni sekoitti totaalisesti mun yleensä niin jämptin unirytmin ja viime viikolla tulikin nukuttua aamulla pitkään. Torkutettua, torkutettua ja torkutettua. Ja just kun olin palaamassa niin sanotusti ruotuun, oli lauantaina hääjuhla ja lisää valvomista..
• Lauantaina tosiaan juhlittiin Jarpan veljen ja hänen vaimonsa maaliskuista naimisiinmenoa. Käly otti järjesti oikeastaan täydellisen itte juhlat yli kuudenkymmenen henkilön porukalle. Huhheijaa. Muutama ilta lauantaita edeltävästi meni juhlapaikalla. Ei onnistuisi meikäläiseltä. Iso hatunnosto ja kiitos kivoista juhlista!
• Mun pikkuveli perheineen oli viime viikolla vierailulla. Korkattiin mm. frisbeegolf -kausi Laajavuoren amatööriradalla. On se hauskaa hommaa se! Ootteko te pelannut kyseistä lajia?
• Hölkkäsin. Ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen! Ensin 3,5 km siten, että kilometri hölkkää ja 0,5km kävelyä ja seuraavaksi 3,5km kokonaan. Tuntui oudolle, kankealle ja hieman kipeähköllekin. Oli hidasta, todella hidasta, mutta niin ihanaa! Luulen, että pikkuhiljaa tuota jalkaa voisi siihen kuitenkin alkaa totuttamaankin. Sanoihan lääkärikin, että kun kävelylenkkeily sujuu kivuitta, voi kevyttä hölkkää aloitella. Siihen lienet menee aikaa ja pitkään, ennen kuin homma kunnolla onnistuu, mutta hidaskin kehitys on tervetullutta!
• Fysioterapiasta sain kultaakin kalliimpaa ohjausta. Leikkausalueen suurin ongelma on kireät arpikudokset leikkausalueella. Lisäksi, kun voima alkaa pikkuhiljaa palata, heikkoudet paljastuu. Sellaiset heikkoudet, jotka todennäköisesti on ollut olemassaan jo ennen ja vaikuttaneet kävelyyn ja sitä kautta tuohon jalkaterän kipuun.

Juoksukokeilun jälkeen. Mikä voittajafiilis!

Menneen viikon liikunnat kaikkinensa:

ma: kävely-hölkkä -yhdistelmä 30min. + core 30min.
ti: sali 45min. + hölkkä 25min.
ke: sali 55min.
to: pyöräily 2h15min. + 35min.
pe: pyöräily 1h45min.
la: "street work out" 50min.
su: ---
yht: 8h30min.

Yhdeltä pyörälenkiltä...

Huomenna töihin. Näin rikkonaisten aikojen jälkeen se sittenkin vähän jännittää, vaikka tuttuun paikkaan menenkin.

Juhannus(viikon liikunnat)

Alavus. Jos ei sielunmaisema, niin ainakin lähellä sitä.

Juhannus on vietetty ja mukavasti onkin. Poikain kanssa (eli kolmen veljen ja Jarpan) ja tietty äireen. Juhannuskeli oli kyllä perinteinen eli sateinen. Mukava olis ollut pyöräillä lapsuudenmaisemissa, eli Alavuden ja Ähtärin seutua, enemmänkin. Perjantai meni kuitenkin palautellessa torstain pyöräilystä sinne seudulle, lauantain pyöräily jäi lyhyemmänpuoleiseksi, koska alkoi niin jäätävä sade ja sunnuntai oli sitten täynnä muuta ohjelmaa, eli perus kyläkauppavierailut ynnä muuta. Oli siinä kuitenkin välillä ihan hyvääkin keliä. Jonkin verran kävelylenkkeiltiin ja rentoilupyöräiltiin. Sitten tietty saunottiin, pelailtiin kelistä riippuen sisä- ja pihapelejä, makoiltiin kelistä riippuen sohvalla tai takapihalla ja syötiin, syötiin ja syötiin! sellainen juhannus. Ihan leppoisa. Paljon naurua.

Ihmeen mukavasti tuosta 138km pyöräilystä kuitenkin toipui. Ihan hyvin olisi jo seuraavana päivänä voinut jotain treenailla. Fiksua oli kuitenkin pitää lepopäivä, koska alkuviikolla oli joka päivä jotain liikuntaohjelmaa ollut. Positiivinen yllätys oli myöskin se, että sen kummempia tuntemuksia ei myöskään ajon aikana tullut. Kertoo ehkä siitä, että ajoasento on ainakin sinne päin! Ehdottomasti täytyy vastaava reissu tehdä vielä toiseenkin otteeseen. Vaikka Virtain kautta pelipaikalle ja Multian kautta takaisin himaan. Mukava olisi ollut pyöräillä takaisin nytkin, mutta koska sitä ohjelmaa oli ja velvollisuudet kutsui maanantaiaamuna, oli pyörän matkustettava Maseratissa Mitsussa.¨

Alavus by night. Me poikain kanssa!

Juhannusviikon liikunnat:

ma: sali 1h5min.
ti: sali 55min.
ke: pyöräily 1h25min.
to: pyöräily 5h30min.
pe: ---
la: pyöräily 45min.
su: ---
yht: 8h40min.

Tämä viikko otetaankin tuon opparin kanssa vähän löysemmin. Se on oikeastaan aika tervetullutta, koska 1.7. mulla alkais työt. Huh. Ihan nasta mennä tuttuun paikkaan, vaikkakin saikkarin saappaisiin, koska tää kevät on ollut niin rikkonainen. Tuon rikkonaisen kevään takiahan jouduin sanomaan ei yhdelle mielenkiintoiselle kesätyötarjoukselle. En vaan kertakaikkiaan uskaltanut anoa virkavapaata vailla mitään kontrollia nilkkamurtumasta. Isolla kysymysmerkillä oli, olisinko voinut aloittaa kyseisessä paikassa ja jos jotain olisi tullut vaikka myöhemminkin, niin sairaslomaoikeudet uutena työntekijänä ei ole juuri minkäänlaiset. Lisäksi tällaiselle turhankin tunnolliselle kuntoutumispaineet olisi varmasti kasvanut kohtuuttoman suuriksi, mikäli pohjalla olisi ollut lupaus olla käytettävissä tietyn ajan. Jossain vaiheessa vähän asiaa harmittelin, mutta enää en, sillä kesäkuu opparin parissa oli enemmän kuin tervetullut ja mielelläni meen vanhaankin duuniin!

Pyörällä Etelä-Pohjanmaalle: yksi tavoite saavutettu!

Juhannus (kirjaimellisesti) polkaistiin käyntiin jo aattoa edeltävänä päivänä pyörälenkillä syntymäseuduille Etelä-Pohjanmaalle. Sinne, missä juhannuskokko on lähinnä vitsi ja trullit käy pääsiäislauantaina. Mun ja ainoan sopivan sääraon painostamana pidettiin opparikamun kanssa (ansaittu) vapaapäivä. Jos olisin meteorologi, en tiettykään olisi polkenut edeltävänä päivänä puolentoistatunnin lenkkiä ja käynyt kahtena sitä edeltävänä päivänä salilla.

Jyväskylä-Petäjävesi -väli (n. 30km) on kohtuu vilkasliikenteinen, mutta hyvillä pientareilla. Vähän manailin sitä, että buffi jäi laitamatta kypärän alle. Sen verran oli viileä keli. Kuoritakki lens reppuun aika nopsaan. Liian hiostava Lidlin laatua (-> hankintalistalle sellainen). Päälle vedin repussa olleen vesitiiviisti pakatun pitkähiaisen. Kaksi pitkähiaista paitaa + lyhyt pyöräilypaita olikin sopiva kombo.

Petäjävesi- Multia (Palsankoski) väli (n. 40km) sisälsi pitkät pätkät tietä, joka näytti tasaiselta, mutta oli oikeasti ylämäkeä. Jalat tuntui välillä vähän tukkoisilta, mutta jossain vaiheessa se meni ohi. Varmaan yritin myös liikaa pitää vauhtia yllä, ajoinhan "tasaisella". Aurinkokin näyttäytyi ja aamuiset pelonsekaiset fiilikset kelistä katosi. Palsankoskella pidin evästelytauon ja fiilis oli kyllä huipussaan.

Multia (Palsankoski) - Myllymäki -väli (n. 30km) tie muuttui niin paljon maisemiltaan mielenkiintoisemmaksi ja muutenkin mielenkiintoiseksi. Tuossa välillä ylitettiin myös oikeiden ja väärien perinteiden raja, eli saavuttiin Etelä-Pohjanmaalle. Jotenkin niin huippuhyvät fiilikset saapua Ähtäriin ja Myllymäen seudulle: siellä oon syntynyt ja myös lapsuuteni kesät Rämälänkylän möksällä viettänyt. Meininki oli poiketa Ähtärissä asuvalla iskällä kahvilla. Myllymäen Siwasta hain pizzanpalat kahvin kanssa. Samaisesta kaupasta, jossa lapsena haettiin vauhti ja voima -karkkeja reilu 15km/siivu -mittaiselle tallimatkalle, jota kuljettiin, milläpä muulla kuin pyörällä...(niitä ruskeita lakumatoja, toisista sai voimaa ja toisista vauhtia).

Myllymäki - Ähtäri -välillä (n. 10km) sattuikin sitten se, mitä aamulla manailin. Samantein, kun starttasin pyörän kaupalta, huomasin jostain hiipineen mustan pilven. Ja sitä vettä tuli! Tokikin päällä oli myös se vesitiiviisti pakattu paita. Poljin tuon kympin matkan niin kovaa kuin jaloistani vastatuuleen pääsin. <olis ollut vauhti- ja voimakarkeille tilausta.  Mielessäni jo asettelin lotomärkiä kamppeitani iskän sähköpatterille kuivahtamaan. Iskällä tulikin sitten pidettyä suunniteltua pidempi tauko, jotta sain kamppeita vähän vähemmän märäksi. Tekniset kamppeet yhdistettynä hyvään mielikuvitukseen, saatiin nuo kamat kuitenkin kohtuu nopeesti kuivumaan.

Ähtäri - Alavus -väli (n. 30km) sujuikin haipakkaalla keskivauhdilla. Reitti on alamäkivoittoinen ja kulki tunnissa. Pätkällä oli (luojan kiitos!) melko paljon myös pyörätietä missä ajeli samaan malliin, kun maantielläkin. Pohjalaiset autot ja autoilijat yhdistettynä vilkasliikenteiseen ja pientareeltaan kapeaan tiehen ei nimittäin ole pyöräilijän näkökulmasta mikään maailman paras yhdistelmä. Hengissä kuitenkin selvittiin. Ja toivottavasti selviää myös kaikki muutkin tämän juhannuksen.

Kilometrejä yhteensä 138km ja joitain satoja metrejä päälle. Ajoaika 5h30min. ja joitain sekunteja päälle. Vauhdista oon kyllä aika yllättynyt, mutta ilmeisesti oli kiire syömään äitin perunamuusia.

HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!

Stepperipyörällä steppailua.... Ehkä oudoin pyöräkokemus koskaan.

Kun nyt ei vaan....

Viime viikko ei liikuntojen suhteen mennyt ihan originallin suunnitelman mukaan, mutta sellaista se on aina välillä. Oppari sen sijaan valmistuu originallia suunnitelmaa nopeampaa vauhtia, enkä tässä vaiheessa keksi yhtään syytä miksi se stressaisi tai muutenkaan ärsyttäisi mua. Päin vastoin, kovin on mukavaa ollut sen puuhastelu ja oon jo nyt vähän ylpeä meidän raakileesta. Vielä on kuitenkin jobia edessä silläkin saralla.

.....mitään sattuisi!

Lauantai ja sunnuntai meni Tampereella kaveripariskunnan luona ja hauskaa oli. Maistoin pitkästä aikaa mustaa makkaraa (oli pahaa!) ja ajoin ensimmäistä kertaa stepperipyörällä (oli hauskaa!). Kyseinen pyörä on myöskin postauksen kuvissa ja halutessaan sen voi jopa ostaa omaksi. Allekirjoittaneelta voi kysellä asiasta lisää, mikäli kiinnostus heräsi. Itse en kauppoihin ruvennut, koska en ihan täysin ole toipunut Focuksen (jolle en toistaiseksi ole keksinyt järkevämpää nimeä) aiheuttamasta lovesta opiskelijabudjetissani. Lisäksi sitä mukaa kun toipumista tapahtuu, on uusia menoja. Mutta on se vaan sen rahansa väärti, jos joku sitä vielä epäilee! (Toki kauppamiehenä olisin tuon stepperin lunastanut omakseni ja myynyt pienellä voitolla eteenpäin, mutta kun en ole niitä kauppamiehiä..)

Kun vielä ilman kypärääkin tätä testailee..!

Viime viikon liikunnat:

ma: sali 50min.
ti: sali 55min.
ke: ---
to: pyöräily 1h45min.
pe: sali 40min.
la: pyöräily 1h50min.

su: ---
yht: 6h

Steppipyörällä siis poljetaan kuten stepperillä, whaaat???

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että jokaisen liikuntasuorituksen oon tehnyt ennen aamu yhdeksää. toistan, aamu yhdeksää! Opparin tekemisen hyvä puoli on ehdottomasti joustava aikataulu: me ollaan aloitettu hommat joka arkiaamu klo 8.30-9.00. Ihan päällikköaika aamuihmiselle, joka tykkää treenata ja mennä sitten muihin hommiin.

Jarppakin koklaili...

Ja nyt sitten kaikki peukut ja varpaat ainakin pystyyn juhannuskelien suhteen. Ihan sama montako astetta, mutta kun nyt edes ei niin kovin sataisi. Aion nimittäin polkea sinne Etelä-Pohjanmaalle, jos suinkin suunnilleen olisi sellaista keliä. Luulen myös, että aika moni tulee polkemaan myös Ratareisi -pyöräilytapahtumassa. Jos et tiedä mistä puhun tai vielä harkitset juhannustekemisien kanssa, niin tsekkaa edellinen linkki!

...ja handlas homman ku paraski pyöräilijä!

Jos tuo stepperi vielä vuoden päästä olisi myytävänä, niin tiedä vaikka sillä iskisi just Ratareiteen!

Omanlainen tavoitelistan ja tapahtumakalenterin risteytys

Koska mulla uupuu tältä kesältä kesäloma ja terve jalka, joten mitään erikoisia reissuja saatika kisoja ei tälle kesälle luultavasti ole luvassa. Jotain kuitenkin voi siltikin touhuta ja tehdä siihen liittyen teenkin kesää koskien oman sorttisen tavoitelistan ja tapahtumakalenterin risteytyksen.

• Viikonloppupyöräily Etelä-Pohjanmaalle äipän ja kahden pikkuveljen luokse. Joko yhdensuuntaisesti tai yhdeksi yöksi kahden suuntaisesti. Matka on 137/km per siivu. Toteutus riippunee paljon siitä, onko samainen reissu yhdistetty mun ja Jarpan yhteiseen Alavuden reissuun vai vaiko menen eri kerralla keskenäni.
• Vaellus pikkusiskon kanssa: Hirvaan kierros / 58km. Originalli suunnitelmahan oli lähteä Karhunkierrokselle heinäkuun ekalla viikolla, mutta keväinen nilkkamurtuma ja -operaatio muutti tuota suunnitelmaa himpun verran. Toisaalta, lomaakaan ei tuolla viikolla ole. Luulen, että Hirvaan kierroksessa on ihan riittämiin haastetta, jos suinkin jalka antaa merkkiä, että mene vain. Heinäkuun lopulla tämä olisi vasta ajatuksena toteuttaa.
• Päiväretki Vaarunvuorille. Suorinta reittiä painellessa kyseessä olisi n.80+ km pyöräily ja jonkinlaista ympyräreittiä lienet +100km. Päivään sisältyy tietysti patikointi komealla Vaarunvuorella (jossa en koskaan ole käynyt, häpeä!). Variointi mahdollisuuksia riittää, joten katsotaan millainen päivästä kehkeytyy.
• Mahdollisimman paljon ulkotreeniä ja -> kymmenen leukaa! Saattaa olla mission impossible, koska tuo seitsemänkin on vähänkään huonompana päivänä kuusi, painoa on 1-2kg enemmän kuin tuolloin sairaslomalla riutuessa viimeisiä viikkoja, mutta ei se ota jos ei anna.
• Suunnistuksen alkeiden opettelu. Ootan kyllä kovin. Vielä vaan keskittyminen olisi liiaksi jalassa ja kartan opettelu jäisi. Sen huomaa aina, kun epätasaisella alustalla kävelee. Sitä pitäisikin nyt harjoittaa!
• Henkilökohtainen training camp. Joko viikonloppu tai viikko jossain liikuntamestassa tai mökillä. Vähän kuin viime syksyinen Rukan reissu oli. Aika poissa kotoa, jossa voi lomailla: harrastaa, syödä, harrastaa, syödä, syödä, harrastaa...Ja nukkua. Tää on myös vaihtoehto Hirvaan kierrokselle, mikäli osoittautuu ettei se tule onnistumaan.
• Maantiepyöräilyn ja sisävesiristeilyn risteytys. Eli fillarilla komeiden koskien ohi Suolahteen, josta paluu kanavaristeillen Jyväskylään. Hellelauantain juttu, ehdottomasti. Tulis jo helle!
• Ohjattu kahvakuulatreeni ulkona. Sellaisia on täällä Jyväskylässä vaikka millä mitalla. Haastan mukaan mun toisen siskon, joka on vasta innostunut liikkumisesta ja pudottaa myös painoa. Samainen sisko aikoo osallistua Finlandia-maran valon kympille. Melkein kun itekin olis menossa johonkin juoksutapahtumaan. Hah.
• Eikä toisaalta tiedä vaikka oliskin menossa. Juoksutapahtuma. Kymppi. Ehkä syyskuussa. Tai lokakuussa, miksei marraskuussa. Jos vaan suinkaan yhtään pääsen hölkkäilemään, niin aion kyllä johonkin osallistua. Ihan sama, vaikka olisi maailmankaikkeuden surkein loppuaika. Toisaalta väitän, että kyllä mun peruskuntio ihan inhimilliseen aikaan riittäisi vaikka kylmiltään.

Sellainen oli meikäläisen tapahtumakalenteri. Juostaan sen kellon kanssa sitten ensi kesänä ja juostaankin kovaa ja pitkään.

Nää päivät ollu tuulisii.....(+ viikon liikunnat ja villiruokamenu!)

(Postauksen kuvat viikolla olleelta Resurssiviisaus -tosilta, jossa siskon ja sen nuorimmaisen kanssa pyörähdettiin. Elämän eka villiruoka-ateria! Pakko jakaa!)

Oli herkkua!

Huhheijjaa. Ompa ollut tuulinen viikko ja etenkin nyt tämä viikonloppu. Ja joka ikinen päivä katson säätiedotusta, joka lupaa seuraavalle päivälle poutaa, mutta aamulla sinne ilmestyy aina jokin sadepilvi, jonka todellinen kohdalle osuminen onkin sitten sattuman kauppaa. Pääsääntöisesti liikunnan näkökulmasta mulle on ihan yks ja hailee millainen keli on, mutta kieltämättä eilisesta myrskytuulien ja sadekuuron värittämästä loppulenkistä viisastuin ja lyhensin tämän päivän reittisuunnitelmaa muutaman kymmentä kilometriä. Olihan kuitenkin Jyväskylässä varoitukset sekä kovista tuulista ja ukkospuuskista. Kokemattomana pyöräilijänä mun mielestä on kohtuu haastavaa ihan jo se pyörän hallintakin!

Menu

Haasteista huolimatta lauantaina tuli poljettua tähän astisen elämäni pisin lenkki, 80 km. Lisäksi iltapyöräilyt pikkusiskon grilliruokien ääreltä kotiin. Tänään taas sain maistaa ensimmäistä kertaa peesipyöräilyä tuntemattoman ihmisen kanssa. Jonkin matkaa herrashenkilön kanssa yhtämatkaa pyöräilin ja muutamat jutut vaihdoin, mutta Ronsuntaipaleentien mäkiin meikäläisen kuntotasolla ei pystynyt mitenkäänpäin vastaamaan. Aika hauskaa kyllä tuollainen meininki, J mua taannoin valistikin, että pyöräilymaailmassa niin saattaa käydä.

Tulevan viikon aion aloittaa huomisaamuna salitreenillä, josta seuraava etappi on Rajakadun kampuksen kellariluokka. Siellä väännetään taas opparia ihan viimeistä päivää.

Viikon liikunnat:

ma: sali 50min.
ti: sali 50min.
ke: pyöräily 1h50min.
to: ---
pe: ---
la: pyöräily 3h20min. + 40min.
su: pyöräily 1h45min. + corejumppa 30min.
yht: 8h55min.

Ja sitten vielä vähän itsensä ja oman blogin markkinointia Blogilistahan taitaa olla nyt sulkeutunut lopullisesti. Sieltä tuli kohtalaisen paljon klikkauksia ja toivonkin, että joukossa olleet lukijat löytäisivät tiensä blogiin jatkossakin. Myös uusista lukijoista olen onnellinen ja toivotan kaikki tervetulleeksi. Blogiahan voi seurata esimerkiksi seuraavissa  blogilistaan verrattavissa sivustoissa:

Bloglovin
Blogkeen
Blogipolku

Lisäksi on Facebook

Ja sitten ne kaikki syöttenlukijat sun muut, joista en ite ymmärrä hölynpölyä (olipas varsin hyvä markkinointi).

Ittestäni voisin kertoa sen verran, että oon juoksuun (ja punttisaleiluun) hurahtanut sekä entinen että tuleva maratonharrastaja. Sekä maastosellaisten että maantiesellaisten. Muutenkin liikunnan (suur)kuluttaja. Tällä hetkellä parantelen itseäni pitkästä jalkapöytä/PF-ongelmasta, jonka kruunasi lateraalimalleolin murtuma kevättalvella. Sitä myöten uusina hurahduksina on ilmennyt ainakin hiihto ja pyöräily. Niistä siis paljon lätinää, mutta myös muusta. Mitä tämä elämä nyt eteensä tuo.

Vähä väsähtäneet kaverukset :D

Pikavisiitti Tallinnaan

Käytiin kälyn (eli tässä tapauksessa puolison veljen vaimon kanssa, kälyllä kun on sen sata merkitystä, Wikipedia sen kertoi) päivä Tallinnassa reissulla. Reissun agenda oli hakea tarjottavat juomiset heidän hääjuhlaansa, joka pidetään nyt kesällä. Mun tehtävä oli lähinnä lähteä reissuseuraksi ja nauttia kesäpäivä Tallinnassa. Henkisiä korvauksia joutui maksamaan tuosta viinakauppa -käynnistä ja yöstä laivalla. Valitetaanpa nuo asiat alta pois ennen, kuin siirrytään mukavampiin aiheisiin:

• Olen käynyt Tallinnassa useita kertoja, mutten ikinä siellä viinanrahtauspaikassa, joka on satamassa. Sen jonkun pullon mitä olen ostanut, olen ostanut ihan tavallisesta kaupasta tai kioskista ja niin aion tehdä vastedeskin. Kyllä mä (ehkä) vähän ymmärrän ihmisiä, jotka hakee juhliinsa tarjottavat Suomenlahden toiselta puolen, mutta jos ihan muuten vaan lähtee alkoholinhakumatkalle, niin sitä ei kyllä voi selittää, kun liiallisella alkoholin kulutuksella ja se on tosi surullinen juttu.
• En ole koskaan ollut laivaristeilyihminen, enkä varmaan koskaan sellaiseksi muutukaan. Musta on vaan niin kuolettavan tylsää ja ehkä vähän ahdistavaakin viettää aikaa suljetussa laivassa, jossa on paljon humalaisia ja tunkkaista. Laivalla oleminen on vaan tapa siirtyä paikasta a) paikkaan b). Vaikea sanoa, miksi me nyt päädyttiin tällaiseen ratkaisuun. Muistaakseni aikataulullisesti, koska haluttiin viettää mahdollisimman pitkä päivä Tallinnassa ja valita huokean hintainen paketti.
• Vielä kolmas valituksen aihe on lapset baarissa. Kuka vie maissa lapsiaan istumaan baariin ja itse lipittelee olutta siinä vieressä? Kysyn vaan. miksi se asia on ihan fine laivalla? En ymmärrä! En vaan kerta kaikkiaan ymmärrä! Jos aikuinen juopottelee ja lapsi istuksii siinä vieressä tylsistyneenä (tai ehkä jopa peloissaan), niin ei kyllä ole kahta sanaa kenen ehdoilla sitä matkaa tehdään.

No niin. Sitten mukavampiin aiheisiin. Siinä parin kympin korvilla tehtiin reissuja Tallinnaan useampia vuodessa ja usean vuoden ajan. Kaikki virkistysmatkat, esimerkiksi silloisen työpaikan, oli viikonloppureissuja Tallinnaan. Kului useampi vuosi, etten käynyt siellä. Ei oikeastaan ole ollut inspiraatiotakaan, kunnes ihan viime aikoina. Ja olipa se mukavaa! Tallinna on kyllä ihan kiva kaupunki. Simppelin kokoinen, sekoitus vanhaa ja uutta.

Mitään ihmeempiä ohjelmia meillä ei ollut. Kunhan käveltiin vanhassa kaupungissa, tsekattiin parit vaatekaupat ohimennessä ja parit urheilukaupat ihan tarkoitushakuisesti. Uutena tuttavuutena tuli Kalamajan kaupunginosa, joka kyllä oli niin sympaattinen värikkäine puutaloineen. Harmi, että akku oli niin finaalissa, että kuvat sieltä jäi yhtä lukuunottamatta uupumaan. Aamupalaa syötiin Cafe Swississä, jonka aamiaista jossain kehuttiin. No. Aika tavallinen hotelliaamiainen. Jos olisin jaksanut googlata ahkerammin oltaisiin varmana menty jonnekin muualle tai sitten pidätelty aamu seiskasta nälkää vaikka sinne ysiin. Parissa kahvilassa käytiin, sekä vanhassa kaupungissa että Kalamajassa. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului myös ruokalu, mutta päivä vaan meni niin vauhdilla, että se sitten jäi. Kiireellä ja ei nälkäisenä ei ole kiva syödä, joten päätettiin käyttää sekin aika kävelyyn.

Sportlandin Outstoresta löysin edullisen pyöräilypaidan (tarpeeseen) ja Vansin tennarit (minitarpeeseen). Jostain vaatekaupasta käteen jäi kiva printtipaita (ei todellakaan tarpeeseen). Lisäksi ostin vähän tuliaiskarkkiloita ja muutaman valkkaripullon. Siinäpä ne. Mekolle olis tilaus ja varmaan sellaista joutuu sitten katselemaan täältä Suomesta.

Kiva oli päivä ja kelikin suosi. Tänään oon jo täyttä häkää käynyt polkemassa pyöräilyhistoriani pisimmän lenkin. Keli, se ei suosinut, vaikka luulin niin. Mietin myös tuolla reissulla, että olisipa hauskaa lähteä esimerkiksi Baltiaan polkemaan. Tosin oon niin hurahtanut siihen pyöräilyyn nytten, että joka asiasta tulee ensimmäisenä mieleen se, kuinka hauskaa sinne olisi lähteä just polkemaan, hah!

Street workout

Ootte varmaan huomannut, että aina on joku laji, mikä on niin sanotusti muodin harjalla. Kestävyyspuolella taidetaan mennä akselilla polkujuoksu-triathlon ja voimailupuolella jossain crossfit-kehonpainoharjoittelu osastolla johon eittämättä myös street workout kuuluu. Street workout on hieno nimi sille puuhalle, mitä ihmiset on iät ja ajat tehnyt lenkkipolkujen varrella olevissa penkeissä ja "puolapuissa". Vuodet nuo paikat loppuun kuluttivat ja onneksi nyt nähdäänkin uutta tulemista sillä saralla. Toivottavasti se innostaa myös kaupunkien päättäjiä hankkimaan lihaskuntoilumahdollisuuksia ulos. Yhtään en laittaisi pahakseni, vaikka perustettaisiin aikuisten leikkipuistoja, koska meneehän omalla kehonpainolla treenaminen ja temppuilu ihan top teniin siinä, mitä aikuinen(kin) voi vapaa-ajallaan tehdä!

Suomen street workout -sivulta, klik, löytyy hyviä tutoriaaleja ja haasteita kehittyneemmillekin yksilöille. Lisäksi sivulta löytyy kartta, johon on merkittynä kaupunkisi street workout mahdollisuudet.

Itse olen nyt pari viimeistä kesää harrastanut ulkojumppaa lempparimestoina Laajavuoren hyppyrimäki ja Harjun portaat. Jälkimmäisen puuttumista kartalta hieman ihmettelen, mutta uusia paikkoja löytyy senkin edestä. Kuten ihan tässä kivenheiton päässä oleva telinekokonaisuus, jossa viime viikolla tein varsin hyvän treenin. Mukaan otin kuminauhan, jotta saisin tehtyä vähän pidempiä sarjoja dippejä. Lisäksi tein toes to bareja, leuanvetoja, vartalonpainosoutua, L-istuntapitoja jalat koukussa ja toinen jalka suorana, bulgarialaisia kyykkyjä, punnerruksia.. ööö... No noita ainakin.

Harmikseni tämä nilkka rajoittaa pahimpia rimpuiluja, joita haluaisin niin kovasti tehdä. Lisäksi käsilläseisontaharjoitukset ovat tällä hetkellä ihan seis, koska jos ihan tosillasi treenaat mahdollisimman pitkää käsilläseisontaa tai käsillä kävelyä ilman tukea, niin eihän sieltä välttämättä kovin hallitusti tule alas ja just sille jalalle mille ajattelee. Ihan vielä en kärsi tipahdella korkealta enkä niin kovin matalaltakaan tälle vasemmalle jalalle ja arkailu haittaa suoritustakin. Mutta haasteita riittää siitä huolimatta. Seuraavia porrastreenejä odotellessa! Hyviä puolia tässä jalkojen heikossa tilanteessa on tietty se, että jalkatreenikin menee kohtuu helposti perille. Monestihan just jalkatreeni ulkona ja ilman lisäpainoja tai välineitä, on vaikeammin toteutettavissa kuin treeni yläkropalle. Sille variaatioita riittää. Loputtomiin, väittäisin. Vai miltäpä kuulostaa esimerkiksi ihmislippu?

Treenatteko te paljon ulkona voimatreeniä ja millaista se on? Jakakaahan kaikki parhaat vinkkinne mulle ja muille lukijoille. Ulkotreeni kun kuitenkin vaatii ehkä vähän enemmän mielikuvitusta, kuin sisätreeni, mutta sehän on vain positiivista!

edit: Otan vinkkejä vastaan myös syntymälahjajana (kiitos mama!) saatujen tummien silmänalusten ja silmäpussien poissaamiseksi :D