Hei hei, mitä kuuluu?

Pitkästä aikaa täällä! Blogihiljaisuus on jatkunut ja jatkunut, kunnes kynnys päivittää on kasvanut pikkuhiljaa kerrostalon kokoiseksi. Joka päivä olen silti miettinyt teitä ja sitä, että tänään tulen kertomaan kuulumisia. Voiton on kuitenkin vienyt työt, harrastukset, perhe, ulkoilma tai välillä ihan puhtaasti sohva. Oonko mä ainoa bloggari, jonka on hankala istahtaa "tyhjän paperin" ääreen, kun hiljaisuus on kestänyt riittävän kauan? Ikään kuin tekstiltä puuttuisi punainen lanka ja niinhän siltä puuttuukin. Palaan takaisin kirjoittelun pariin aina samanlaisella sillisalaatilla, eikä tämäkään kerta tee poikkeusta.

Muistatte ehkä, että mulla oli tarkoitus osallistua huomenna juostavalle Tampere Countryside Marathonille? No se jää nyt kuitenkin sairastelun vuoksi välistä. Jonkin sortin urheilua tässä kyllä jo pystyy harrastelemaan, mutta ei ihan kisaurheilua. Tarkoituksena oli tulla kuvaamaan ja kannustamaan pikkusiskoa juoksussaan, mutta karman laki osui myös häneen penikkataudin nimissä. Meiltä jää siis huominen isku Tampereelle väliin, mutta tsemppiä kaikille muille!

Viimeinen kuukausi on mennyt enemmän ja vähemmän puolikuntoisena. Enemmän kuitenkin vähemmän ja luulen, että pikkuhiljaa aletaan olla voiton puolella. Myös työt on vieneet mehuja aikalailla. Luulen, että intensiivinen aloitus uudessa työssä alkaa verottaa nyt, kun hommat alkaa olla jo inasen tutumpia. Pari seuraavaa viikkoa tulee olemaan aika tiukkoja, sillä teen tunteja sisään viikon lomaa varten. Tuo viikon loma onkin kauan odotettu haikkausreissu Kilpisjärven seuduille ja Pohjois-Norjaan. Yritän jossain välissä kirjoitella reissusuunnitelmista lisää.

Etenkin, kun tämä kerrostalon kokoinen kirjoittamiskynnys on murennettu näinkin mielenkiintoisella pläjäyksellä! Mitä teille kuuluu???

Etelä-Konneveden kansallispuisto

Ensinnäkin. Kiitoksia kaikille edellisessä postauksessa kannustaneille! Tässä ikään kuin vahingossa pääsi muodostumaan kahden viikon someloma. Palataanpa sitten vielä hetkeksi kahden viikon takaisiin tunnelmiin. Ei Kiimasen savulenkille eikä juoksutunnelmiin, vaan Etelä-Konneveden kansallispuistoon ja patikointitunnelmiin. Ajeltiin tosiaan Jarpan kanssa juhannusaattoillaksi Etelä-Konneveden kanssallispuistoon.

Alkuperäisenä ajatuksena oli kiertää kolmen vuoren vaellus (14km), mutta järki sanoi, ettei ehkä tuon kympin rykäsyn jälkeen ihan niin pitkää matkaa tarvitsisi. Etenkin, kun luontoon.fi infosi reitin olevan vielä mahdollisesti vaillisesti merkitty. Etelä-Konneveden kansallispuistohan on kansallispuistojen kuopus, eli siksi. Päädyttiin kiertämään Kalajan kierros josta patikkaa kertyi lähemmäksi kympin verran, kun jätettiin auto Törmälään parkkipaikalle. Itse Kalajankierroksella mittaa on 4,6km, jos viepi auton lähemmäksi Kalajaan.

Etelä-Konneveden kansallispuisto on tosiaan ihan juniori vielä. Laavut ja pitkospuut tuoksuivat tuoreelle puulle. Ainakin Kalajan kierroksella polkuja oli kuljettu jo kauan ennen, eli ne oli kohtalaisen tallattuja kauttaaltaan. Kalajan kierros kiertää Vuori-Kalajan lammen ja kipuaa Kalajanvuoren päälle, josta on ihan käsittämättömät näkymät sekä lammen suuntaan että Konnevedelle. Juuri, kun kuvittelit nähneesi sen kaikkein kauneimman maiseman, aukenee eteen aivan yhtä kaunis uusi maisema.

Aivan käsittämättömön kaunis paikka! Suosittelen kyllä piipahtamaan, vaikka vähän kauempaa. Sekä meno- että paluumatkalla pysähdyimme tekemään parit koskitsekit. Toki, koska koskikalastaja-Jarppa. Jollain pysähdyksellä katselin suurta alueen karttaa. Vielä on palattava Etelä-Konnevedelle. Niin kansallispuistoon patikoimaan kuin myös meloen saariin. Yöllä kotiin saapui kaksi onnellista luontoseikkailijaa. Näillä kokemuksilla jaksaa!