perjantai 20. helmikuuta 2015

Ekohöpötystä ja luonnonkaipuuta

Aloitan tämän postauksen suurinpiirtein samoin sanoin, kun facebook -päivitykseni: Vitun ilmastonmuutos! Että sellainen kevyt ja etenkin epäasiallinen kommentti tähän globaaliin ongelmaan, joka mun henkilökohtaisessa maailmassa kärjistyy tähän parhaimman talvikuukauden vesisateeseen. Ensimmäistä kertaa elämässäni, aikuisessa elämässäni, oon ollut vilpittömän onnellinen talvesta ja nyt jos se loppuu ihan liian lyhyeen, niin kyllä harmittaa.

Palataanpa tuohon ilmastonmuutokseen. Siitä lienee yhtä monta mielipidettä kun puhujaa. En ole asiantuntija, joten en sen enempää lähde pohtimaan varsinaista aihetta. Oikeastaan ilmastonmuutoksen sijasta pohdiskelen muutosta itsessäni. Olen aina ollut enemmän tai vähemmän ekologinen, nuoruusvuosina todennäköisesti vähemmän. Perusjutut on kyllä hanskassa, ollut aina: minimoi sähkönkäyttö, lajittele jätteet, matkusta mahdollisimman viisaasti, mieti materiaaleja, kunnioita luontoa, suosi lähiruokaa ym. Aika usein ekologisuus ja ekologiset valinnat nähdään kauppana, ikään kuin uhraudutaan paremman maailman puolesta luopumalla jostain mukavuudesta. No eihän se homma sillä lailla mene. En todellakaan itsekään olisi valmis luopumaan kovinkaan monista mukavuuksista, mitä moderni maailma tarjoaa. Liian harvoin puhutaan siitä, kuinka ekologiset teot ja valinnat kulkevat käsikkäin oman paremman terveyden kanssa.


Kuva: freepic.com

Viime vuosina on tuo ekologisuus korostunut itsessäni ja olen pohtinut paljonkin erilaisia juttuja. Poden ehkä jonkinlaista kaipuuta luonnonläheisempään elämään. Koko ajan enenevässä määrin. Johtuuko se stressistä? Hektisyydestä? Siitä että kaikilla (ja oikeastaan itselläkin) on vähän kaikkea, liikaa kaikkea? Vai oonko vaan tullut aikuiseksi ja ajattelevaksi ihmiseksi? Vai mietinkö jo ennakoon millaista maailmaa haluan mahdolliselle jälkikasvulleni tehdä, jos sellaista joskus tulee olemaan? En tiedä, en todellakaan tiedä. Luonnonläheisyyden kaipuu on tietysti eri asia, kun arkiset ekologiset teot. Sen luonnonläheisyyden lisäksi poden varmasti myös jonkin verran huonoa omaatuntoa siitä, että voisin ehkä tehdä elämässäni vähän enemmän ekologisuuden eteen.

Viime aikoina, sanotaanko reilun vuoden ajan, ajatukset on ollut aika paljon lihan syönnissä. Ekologisuus on yksi tekijä ja toinen on, että voiko pitkälle jalostetun eläimen (joka on elänyt elämänsä kärsimyksessä ja stressissä) liha olla ihmisen terveydelle hyväksi? Jostain syystä mulla tää juttu on toistaiseksi kärjistynyt ainoastaan kanaan ja sitä en vaan halua enää syödä. Possua tulee syötyä muutenkin tosi harvoin, joten sitä ei sillä tavoin ole tullut mietittyä. Toinen juttu on erilaisten kemikaalien käyttö. Yhtä-äkkiä tuli ihan totaalinen seinä vastaan esimerkiksi hiusten värjäyksessä. Ei kiitos enää, ei mitään järkeä siinä. Hormonaaliseen ehkäisyyn tuli jo aika päiviä sitten sama fiilis. Mitä järkeä kenenkään kannalta, että sellaisia itteensä pumppaa.

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Sateisesta helmikuun illasta. Kevyt maailmantuska taas päällä, hah! Moni on varmasti ajatustyössään ja konkreettisestikin huomattavan paljon edellä mua. Mitä sä oot mieltä ekologisuudesta? Millaisia ekotekoja teet? Laita ihmeessä jakoon kommenttiboksiin!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3